samat kuviot, samoissa merkeissä. Kevyesti huonoa omatuntoa potien jatkamme urakkaa pyhäpäivänäkin.

*

Pikkusisko asennoituu urakkaan varsin ristiriitaisin tuntein: kun hänet komennetaan ulos leikkimään, alkaa rutina: "ihan epistä, miks te saatte olla sisällä ja mun on pakko mennä ulos?"
Hän haluaa tietysti olla apuna, ja kun vihdoin keksin jotain riittävän helppoa tekemistä - ei kuitenkaan lastenhuoneen siivoamista, mikä ei ole auttamista - jaksaa hän puuhassa suunnilleen minuutin, sitten pitäisi olla jo jotain muuta tekemistä. ("miksei me koskaan voida pelata tai kattoa jotain") (mahdollisesti siksi ettei toosa ole seinässä?)
Mutta hän jos kuka antaa kasvot optimismille: vastalöytyneen kirjoitustaidon turvin merkintä päiväkirjasta: "Mun hne on melken valms". Hneen rmonttia ei ole edes aloitettu.

Naapurin naperot ovat löytäneet yhteisen sävelen Isoveljen kanssa. Useammin kuin kerran päivässä oven takana seisoo kuusivuotias pölypallero, joka paitsi käy hakemassa Isoveljeä pihalle, myös katsastaa varsin uteliaana päivän remppatilanteen.

*

Ei auta mikään, jatkettava on.