en malttanut enää odottaa. Ostin työmatkalla ihanan muhevan sämpylän, jonka tuoksu on asettunut verstaalle viekottelevasti. Keitin kahvit ja asetuin tauolle, vaikka kello ei ole vielä juuri mitään. Työ sujuu kuin tahmassa, en osaa tarttua mihinkään kunnolla, haahuilen asiakirjasta ja taulukosta toiseen, rypistelen hetken, siirryn toisaalle, pöytä lainehtii papereita, lattialla on mappeja pinossa. Yhden asian selvittäminen vaatii toisen tekemistä, ja jotta toisen voisi tehdä on ensin suoriuduttava kolmannesta.
Verstaan puhelin lakkasi taas toimimasta.

Työsyklini on ilmeisesti sellainen että maanantaisin teen ja saan aikaan aivan valtavasti, ja tekemistä yleensä myös on valtavasti. Tiistai on keskihyvä ja keskiviikkona alan kärsiä keskiraskaasta työketutuksesta.
Pitäisiköhän ryhtyä ajamaan vapaata keskiviikkoa?
Olisikohan kansantaloudellisesti kannattavaa tehdä nelipäiväistä työviikkoa?

*

Kieltäydyin eilen päättäväisesti katsomasta 9/11 -dokkaria. Tai mikä dokkari se oli: dramatisoitu todellisuuspohjainen televisiodraama.
Muistan kyllä missä olin.
Kotona.
Isosisko oli vajaan neljän kuukauden ikäinen, köllötteli isänsä sylissä, Isoveli istui tattina telkkarin edessä odottamassa Pikkukakkosta. Minä hääräsin moppi kädessä äkillisen ja yllättävän siivousvimman kynsissä.
Yhtäkkiä hraHakkarainen alkoi huudella sekavia, näimme uutislähetyksessä kuinka toinen lentokone osui jäljelläolleeseen torniin.
Ensimmäistä kertaa käyttämäni puhdistusaineen lemu leijaili kitkeränä ilmassa.
Muuttuiko maailma?
Vai oliko se muuttunut jo aikaisemmin?

*

HraHakkarainen suhtautuu, tavoilleen uskollisena, kaikkiin yllättäviin ja dramaattisiin käänteisiin analyyttisesti, melkein filosofisesti. 9/11-tapahtumassa häntä kiehtoi eniten se, että pääsimme mukaan uutisvirtaan heti tuoreeltaan. Ostimme kaikki seuraavan päivän lehdet - liekö niitä jossain tallessakin? Estonia-katastrofi meni minulta melkein ohi, muistan kyllä kuunnelleeni sinä aamuna radiota, jonkun uutiskommentin ohimennen noteerasin, merihädästä. Kuulin uhrien lukumäärän väärin. Kun pääsin yliopistolle, olivat opiskelukaverit hiljaisina. Vasta myöhemmin päivällä huomasin kaiken aikaa edestakaisin lentelevät pelastushelikopterit. Sinä syksynä me aloimme seurustella, kävimme yhdessä laivaristeilyllä. Laivassa oli matkustajia vain kourallinen.

Miksi prinsessa Diana on tärkeämpi kuin Anna Lindh, Anna Politkovskaja tai Olof Palme?
Muistatko missä olit kun kuulit Anna Lindhistä?
Muistatko UKK:n hautajaiset?

Milloin maailma muuttui?

*

Mutant tempora - et nos mutamur in illis