työnatina:
rumasana-rumasana-rumasana! ja vielä kerran rumasana!
En edes yritä selittää.

**

kotinatina:
Perjantai-iltana aloimme sairastella. Minua särki jokaikisestä paikasta ja kaikkien niiden paikkojen vierestä.
Pikkusisko oksensi kertaalleen ja kuumeili.
Lauantaina Pikkusisko kuumeili. Ja minua särki.
Isoveljelle nousi toiseen kainaloon kuume. Toinen kainalo oli terve.
Sunnuntaina lapset olivat joltisessakin kunnossa, omat särkyni olivat keskittyneet vatsan seudulle.
Ne jatkuvat edelleen.

kotipositiivisuus:
Hain perjantaina Isosiskolle omat kotiavaimet - typykkä tuli ikionnelliseksi. Niitä on toivottu ja kaivattu ja kadehdittu ainakin vuosi. Lähti lauantaina ihan yksin mummin luo esittelemään kotiavaimiaan - sillä aikaa kun me muut makasimme potemassa.(paitsi terveyden perikuva hraH, joka lähti lenkille)
Lauantai-iltana löhvötimme kaikki sohvassa katsomassa Semmareita.
Se oli lasten mielestä maailman onnellisin päivä.
Sunnuntaina, kun olimme jo joltisessakin kunnossa, kävimme virpomassa lähimmät. Isosiskon noitavarusteisiin kuului isän vanha t-paita, kahvipannu ja kotiavaimet kaulassa roikkumassa.
Maalasin tytöille kajalilla pisamat poskiin. Tänä aamuna Pikkusisko kysyi: "äiti, näkyyks ne mun noidannuolet vielä?"

**

vatsaan sattuu sporadisesti, hatuttaa, ketuttaa, potuttaa, suuttuttaa ja ottaa päähän.
Onneksi on lyhyt viikko.