Taas kerran viikonloppu tuli ja meni, ihan liian äkkiä kuten aina. Onneksi on lyhyempi työviikko tiedossa.
Äitienpäivä sivuutettiin ilman sen kummempia seremonioita, meillä kun eletään kevätaikaan synttäriputkea, ja juhlaan on aihetta liki joka viikko.
Toki sain naperoilta kortit, ja Pikkusiskolta itseistutetun minkälie kukkasen, joka tosin nyykertyi kalmanhenkäykseni alla samoin tein kun sain sen paketista kuorittua. Lupasin kimulille, että istutamme tilalle vaikka greipin siemeniä.
Arvatkaapas, oliko aamugreipissä yhdenyhtä siementä?

*

Isoveljen fantasiapeliharrastus näyttäisi poikivan uuden harrastuksen myös minulle. Istuimme viikonloppuna tunnin poikinensa maalaamassa "figuja" - rentouttavaa näpertelyä, joskin turhauttavaa koska hahmot ovat mikroskooppisen pieniä, sivellin olematon ja käsissäni näköjään krooninen tärinä. Taiteellinen vaikutelma joka syntyy tärisevän sivellinkäden yrittäessä osua tärisevän hahmon neulankärjen kokoisiin silmiin, on mykistävä. Mutta ainakin sotajoukko on pelottavan ja persoonallisen näköinen.
Pikkusiskoa otti päähän kun ihanista ihanin Isoveli, idoleista ihmeellisin, ei antanut hänen osallistua maalaustalkoisiin. Aina pieniä syrjitään.

Pitkästyimme sunnuntaina terveellisellä tavalla.