silmissä vilistää sivutolkulla numeroita - henkilötunnuksia toisensa perään. Muistan nähneeni jossain tilastollisen tosiasian: 28 ihmisen joukosta löytyy aina kaksi henkilöä, joilla on sama syntymäpäivä (ei vuosi). Ilokseni voin ilmoittaa, että humanistin näppituntumalla olen havainnut sen pitävän paikkansa. Yhdelle käsittelemälleni liuskalle mahtuu kolmisenkymmentä henkilötunnusta. Joka sivulta löytyy myös samasyntymäpäiväisiä.
Tämän toteaminen ei tee tästä urakasta yhtään sen hauskempaa /vähemmän pelottavaa (numerosokeus!) /kiinnostavampaa /nopeampaa.

Numeroiden tuijottelusta puutuneena päätin kahvipaussilla laajentaa tajuntaani ympäröivästä maailmasta - etsin lähistöltä kaupan, josta voin hakea evästystä sellaisina päivinä kuin tämä. Kotona ei ollut mitään mitä olisin halunnut ottaa evääksi. En ehtinyt aamulla omaan lähikauppaan hakemaan mitään. I-i-i-ihana leipomo verstasta vastapäätä on julmetun kallis ja huolestuttava tuttavuus kun ottaa huomioon farkkujen vyötärölinjan.
Ostoeväät olivat mainiot ja sain bonuksena reippaan happihypähtelyn kevätauringossa. Ei ollenkaan hassumpi vaihtoehto kotieväille.

Lukuviikkoraportti:
Tajusin eilen, että kotona lojuskelee ainakin puolenkymmentä keskeneräistä kirjaa. Niistä on jäljellä juuri sen verran, ettei niitä kannata laahata mukana bussimatkalukemisena, mutta kuitenkin niin paljon, että niiden lukeminen vaatii pientä suunnittelua.

parasta palata numeroiden pariin. Ne vainoavat jo unissakin - mitä nopeammin tämä urakka on ohi, sitä parempi.