Syyskuun alussa alkaa se uusi työ. Työsoppari kirjoitetaan alle huomenissa. Jossain näiden ollako-vaiko-eikö-olla -pähkäilyjen välissä tajusin väistämättömän: se tuleva uusi eho työni tuo tullessaan myös uutta entistä ehompaa palkkaa, mikä väistämättä vaikuttaa moneen suuntaan. Melkein vähiten pankkitiliini, muutaman laskelman tehtyäni, näin havaitsin.
Ja jos en vielä ole maininnut, niin yhtä asiaa inhoan aivan erityisesti. Kaavakkeita.
Niitä inhoan jopa enemmän kuin työkkärin puhelinpäivystystä, tietokoneliikkeiden mieskauppiaita ja vakuutusvirkailijoita.
Ja kaavakkeista aivan erityiserityisesti inhoan kelan, veroviraston, sosiaalitoimen ja työvoimahallinnon kaavakkeita.

Vihdoinkin, kaikkien näiden kituutusvuosien jälkeen, minut ja hraHakkarainen yhteisesti luokitellaan vähintäänkin keskituloiksiksi kansalaisiksi. Lainkuuliaisena ihmisenä marssin siis päiväkodinjohtajan luo tekemään tulomuutosilmoitusta. Suunnaton oli helpotuksen tunne, kun vihdoinkin sain ylimielisesti ilmoittaa päiväkodinjohtajalle, että mepä emme toimittele mitään tuloselvityksiä, vaan maksamme suosiolla raskaimman mukaan lastemme säilömisestä.
Ja pöh. Eteeni lyödään puolen kilometrin mittainen sosiaalitoimen tuloselvittelykaavake, jossa liitteiden, liitteidenliitteiden ja ties minkä selvitysten alapuolella on neliömillimetrin kokoinen ruutu, jonka saan ruksata, ja luopua leijonanosasta uutta palkkaani. Ennen sitä ruutua olen vakuutellut että olen suomalainen, suomenkielinen, sanalla sanottuna wasp, kunniallista työtä tekevä ja tavoitettavissa kaikin mahdollisin sähköisin viestimin 24/7, ja että olen tietoinen siitä, että mikäli jokin ilmoittamistani asioista osoittautuu virheelliseksi, olen vastuullinen vastaanottamaan pahimman mahdollisen rangaistuksen ja suostun myös siihen että polvilumpioni ammutaan hajalle.
Kohtuullisen hyvällä kielitaidolla varustettuna, täyttöaika - tätä yhtä ainoata ruksia varten - noin kaksikymmentä minuuttia. (osan ajasta kyllä kaivelin esiin typyköiden sosiaaliturvatunnuksia)

Ennen tämän uuden ja entistä ehomman työn ja palkan alkua, olen myös ollut oikeutettu osittaiseen päivärahaan, tai mikä sen nimi ikinä onkaan. Ja koska on melko vaikeata sanoa ei lähestulkoon ilmaiselle rahalle, päätin anella sitä liitostani, josta en ole tähän mennessä saanut mitään. Käynti työkkärissä (tuimakatseinen virkailija), jossa suullisesti ja sanallisesti lupaudun kuolemanrangaistuksen uhalla ilmoittamaan heti välittömästi ja sillä sekunnilla kun työsuhteeni loppuu muuttuneesta työtilanteestani. Sain kuitenkin luvan anella sitä päivärahaa ja ryhdyin taas kaavakkeen täyttöpuuhiin. Eipä ollut kaavakkeessa kohtaa sille. Mutta kirjoitin oman sepustukseni erilliselle aaneloselle ja lupasin henkeni kaupalla myös toimitella muutosverokorttia mikäli tarvista on. Liitteitä lisäilin mukaan sentin paksuisen pinon, postimerkki maksoi arvattavasti yhden sovitellun päivärahan verran. Mukana oli useita palkkatodistuksia, joista kaikkinensa näkyi tuloni vähintäänkin viimeksi kuluneen koko vuoden ajalta, oli verokorttia, oli työsopimuksia kaksin kappalein, omakätinen sepustukseni aiheesta ja vissiin muutama kauppa- ja kirjastokuittikin. Kaiken varalta. Kolmen viikon odottelun jälkeen sain postia: hakemukseni on tullut perille. Hurraa sille!
Ja siitä viikon kuluttua sain postia: hakemustani on täydennettävä. Olin täyttänyt kaavaketta kolmen päivän ajan hartaasti ja syventyneesti, mutta kas - olin täyttänyt väärin, ja bumerangina lähettivät sen takaisin he. Ja vaikka olin toimitellut palkkatodistuksia ja työsopimuksia, eivät kyenneet niistä he selvittämään palkkani suuruutta vaan vaativat edelleen lisäselvityksiä.
Luonnollisesti sillä uhalla, että paitsi raha otetaan minulta pois, olen myös edesvastuun uhalla altis kaikille mahdollisille rangaistuksille, joista karanteeni lienee lievimmästä päästä ja kansalaisoikeuksien menettäminen on aina mahdollinen vaihtoehto.
Arvatkaapas mikä onkaan tunne, kun tulevana perjantaina työnnän kaavakkeet postiin - ja olen saanut ruksata rastin ruutuun rahan tarve päättyy koska___________.
Useammin kuin kerran olen halunnut lyödä hanskat tiskiin tämän rahan kanssa.
Mutta ken leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön.
Kohtuullisen hyvällä kielitaidolla - sota työ- ja työttömyysviranomaisten kanssa: kaksi kuukautta.

Ja nyt kun näyttää väistämättömältä se tosiasia, että uusi ja entistä ehompi työni tosiaan alkaa ja siitä myös palkkaa saan, tajusin, että myös veroviranomaisen puoleen on käännyttävä hänen.
Ja valveutuneena tiesin toki, että sähköisesti voin tilata verokortin jos toisenkin itselleni.
Taskulaskimella, kynällä, paperilla, silmälaseilla ja hampaiden purennalla varustautuneena asemoin itseni kompuutterin vierelle ja ryhdyin anelemaan uutta verokorttia. Kaivelin esiin veroehdotusta ja muita lipareita, laskin sinne ja laskin tänne ja laskin vielä tuonnekin.
Sikäli kun tiedän näiden laskureiden perusteella tulevasta entistä ehommasta työstäni verotetaan joko 10%, 18% tai 34%. Ja koska lopputuloksella on jonkin verran merkitystä sekä elintason että yleisen mielialan kannalta, luovutin tilauksen ja päätin suunnistaa pahaa tahtoa uhkuen verovirastoon. Kohtuullisen hyvällä kielitaidolla taistelu verokorttikoneen kanssa kesti reilun tunnin ja maksoi minulle loppuillan verran viheliäistä päänsärkyä. (kyllä, tämä on kuin huonosta vitsistä, mutta niin totta!)
Ja tänään on pakko raahautua verotoimistoon. Vihreä sappi loiskuu suussa asti. Jo nyt.
Ja tiedän jo nyt, että eteeni lyödään ihan ne samat kaavakkeet joita yritin illalla täytellä, enkä ymmärrä niistä yhtään sen enempää.
Tällä kohtuullisen hyvällä kielitaidollani.
"varoitus: tällä verokortilla on puolisonne hyväksi luettua alijäämää, ja mikäli nyt muutatte veroprosenttianne, on puolisonne hyväksi luettu alijäämä teidän hyväksenne luettua alijäämää ja puolisonne on syytä muuttaa veroprosenttiaan"

**

Olen myös partiovastarintainen. (minun mielestäni partiolaiset ovat sisäsiittoinen, itseriittoinen sisäpiiri, joka istuu luokkaretkibussin takapenkillä ja hihittää ja laulaa kummallisia lauluja ja kutsuu toisiaan oudoilla nimillä) (ai minäkö kade?)
Siitä huolimatta olen vuoden päivät tehnyt ankaraa käännytystyötä Isoveljen partioistamiseksi. Lähinnä siitä syystä, että 1) alueellamme toimii partioryhmä, jossa podetaan poikavajetta ja 2) Isoveljen kummit ovat partioaatteen kirkastamia puhdasotsaisia toisiaan omituisilla lempinimillä kutsuvia ihmisiä, jotka tosissaan haluavat jakaa tämän harrastuksen kummipoikansa kanssa. (vilkutus sinne vaan! o/) ja 3) koska Isoveljen kummit jotka ovat jne (2), toimivat alueellamme partioryhmässä, jossa jne(1).
Isoveljeä on siis houkuteltu partioon usealta taholta ja moninaisin henkilökohtaisin kutsuin.
Enimmäkseen kuitenkin koska me aikuiset rajoittuneessa mielentilassamme oletamme, että Isoveljeä jotenkin kiehtoisivat ne asiat joissa partioaatteen puitteissa puuhastellaan. Isoveljen haluttomuus on suorastaan legendaarista.
Tänään on taas kokoontumispäivä.
Ja eilen illalla, iltapalalla, päätin ryhtyä vihoviimeiseen taistoon tämän asian tiimoilta. (ai niin, on vielä yksi syy. Haluan että Isoveljellä on joku harrastus, ja viime aikoina jalkapalloinnon sammuminen on ollut ilmeistä. Haluan antaa hänelle vaihtoehdon, jos jalkapallo ei iskekään enää, jos hän haluaa pitää siitä talvenmittaisen tauon)
Kysyin, mitä hän luulee, että partiossa tehdään, ja miksi se on niin vastenmielistä. "noku siel vaan kuunnellaan eikä tehdä mitään"
Siltä istumalta (tai ehkä seisomalta) soitin partiolauman vetäjälle (naapuri, sukulaisuussuhteessa kummeihin) ja kysyin, mitä partioilloissa tapahtuu. Ja pyysin häntä resitoimaan vastauksen kahdeksanvuotiaalle sopivalla tavalla. Isoveli makasi esimurrosikäistyylisesti pitkästyneenä keskellä lattiaa ja murahteli yksitavuisesti puhelimeen. Puhelun jälkeen kysyin: "no?" ja sain kuulla polveilevahkon selostuksen vasaroinnista ja ambulanssin kutsumisesta ja sadun lukemisesta. Seurasin poikaa suihkuun kuin hai laivaa ja kysyin uudestaan: "no? miltä tuntuu, voisko sitä kokeilla". "Joo! Se on parempaa kun mä luulin!"

**

Yllättävät käänteet olivat päänsärky verokortin täyttämisestä ja Isoveljen kääntymys partioasenteessa. Toivottavasti ilta osoittautuu onnistuneeksi ja verokortti myös.

**

Ja näin pitkän ja polveilevan selonteon jälkeen on syytä keskittyä välillä työelämäänkin. Voi räkä.