normaali olotila, eli sietämätön väsymys, jatkuu.
Taivalsin eilen markkinointihenkisenä pari tuntia kaupungin katuja, ja aion totta mooses jatkaa vielä tänäänkin. Toisinaan on mentävä vuoren luo...
Tänään olen ollut melkein ahkera, en edes muistanut pitää vessataukoa aamupäivällä.

Eilen illalla rönötin sohvanmutkassa niin kertakaikkisen uupuneena ja voipuneena ettei mitään määrää. Huomaan että tämä hoitajien työtaistelun uhka vaikuttaa haitallisesti: koen perusturvallisuuteni uhatuksi - pienikin väsymys on muuttumaisillaan lääketieteelliseksi asiaksi, vakavaksi sellaiseksi. Olen keksinyt vähintään puolentusinaa fataalia sekä useita kymmeniä joka tapauksessa hoitoa vaativia sairauksia, joihin niikerryn välittömästi kun työtaistelu alkaa. Ei mikään mukava tunne. Olen medikalisaation uhri!
Lisäksi googletin hysteerisenä tietoa lapsivakuutuksista. Vaikka olen jo monta vuotta sitten ja moneen kertaan laskenut, että vuosittaisten vakuutusmaksujen hinnalla käydään tavallisen monta kertaa yksityisellä korvia sohraamassa.
Inhoan sitä että turvallisuudentunne järkkyy.

Makasin siis synkkine ajatuksineni sohvannurkassa murehtimassa maailmanmenoa ja ihmettelin mitä tekisin. Oivalluin käsillätekemisen tarpeeseen ja kaivoin esiin vähintään vuoden jemmassa olleen käsityösäkkini, jonka pohjalta löytyi kahdet toimivat päättelemättömät lapaset, yhdet toistaiseksi peukalottomat lapaset, yhdet vauvanlapaset, valmis joskin melko lyhyt pätkä kaulaliinaa sekä outo hiirenmuotoinen täytetty tekele.
Ensimmäisenä tästä uudesta viriketulvasta huumaantui Viiru: näin paljon lankoja! Näin paljon ihania keriä ja naruja, joita voi imeskellä! Ja puikkoja joita voi metsästellä!
Ja sen jälkeen tytöt: näin paljon ihania lankoja, keriä ja naruja, joita voi veivata! Ja puikkoja joita voi heristellä!
Sen sijaan että olisin terapoinut itseäni kutomalla jotain turhaa, huomasinkin istuvani sohvannurkassa sylissäni kaksi typykkää ja kissa. Takapuoleni alla oli ainakin kolme lankakerää kissalta piilossa. Kissa lotkotti ahneesti kohti kaikkia langanpäitä, Isosisko päätti opetella "ompelemaan tikuilla" ja Pikkusisko ilmoitti "haahkivansa*) tässä tätä".
Isosisko oppi ompelemaan tikuilla ja Pikkusisko haahki meille tamperelaisittain kokonaisen kaulaliinan, ja oli vähällä haahkia myös muutamia lankakeriä ympäri asuntoa ennen kuin huvi kiellettiin. Kun hraHakkarainen kotiutui lenkiltä, hänet pakotettiin ihastelemaan sekä tikkuompelun että haahkinnan tuloksia ja Viiru esitteli miten pelataan oudolla hiirenmuotoisella tekeleellä.
Isoveli ei halunnut ottaa osaa karkeloihin, vaikka tarjosin hänelle mummoni vanhoja Aku Ankka -sukkapuikkoja. Niillä puikoilla mummo opetti minulle nämä nykyiset, varsin vaatimattomat käsityötaitoni.

*)suom.huom. tämä monelle tuntematon tampereenkielinen ilmaisu tarkoittaa sukkapuikon pistelemistä minkä tahansa materiaalin lävitse useita kertoja. Haahkimista mm. silmien ja korvien välittömässä läheisyydessä ei suositella. Lankakerän haahkiminen voi aiheuttaa ylitsepääsemättömiä solmuja. Haahkimisen lisäksi erilaisia materiaaleja voidaan työstää myös naakkimalla. Tämä vieläkin harvemmin käytetty tamperelainen käsityöilmaisu tarkoittanee yleistä sekasorron aiheuttamista väsyneiden äitien käsityöpussuikoissa.

Viiru tohkeentui oudosta hiirenmuotoisesta tekeleestä niin, että riehui pitkin ja poikin vielä kymmenen jälkeen illallakin: metsästi, piilotti ja kanniskeli sitä suussaan. Se roikkui kynsin hampain kiinni hiirulaisessaan ja veti kuin sidostesukka-koira sitä itselleen. Ja huitaisi kunnon karhuntassulla kun yritin ottaa hiirulaisen itselleni.
Siinä vaiheessa kun vetäydyin privaattipuolelle ja sammutin valot, jatkui riehuminen edelleen, joskin hraHakkarainen ilmoitti kissan jo läähättävän ja hikoilevan.
Viimeinen ääni jonka eiliseltä illalta muistan on pimeässä seinää päin juoksevan itsensä uupuneeksi leikkineen kissan hikinen puuskutus.