keskittymiskykyni kärsii: naperot ovat taas vaihteeksi järjestäneet tällä alkuviikolla ohjelmaa ja puhdetta oikeastaan enemmän kuin olisi tarvis.
Istuimme illalla hraHakkaraisen kanssa keittiössä odottelemassa että nuoriso saa itsensä kuurattua puhtaaksi ja yökuntoon. Totesin siinä puoliääneen: "kyllä on ollut kakkamainen päivä", johon hraH: "sekä kirjaimellisesti että kuvaannollisesti"

Miss Drama-Queen nro 1, eli tuttavallisesti Pikkusisko, onnistui pelaamaan itsensä vielä tänäänkin mummin luo potemaan. Vaikkei ole edes sairas. Ei edes toipilas. Kunhan nyt vain on säälittävä.
Olisin jäänyt itse pitämään tytölle jöötä, ellei iltapäivällä olisi kehittämisprojektin palaveria.

Tässä mielentilassa työmotivaationi riittää juuri ja juuri johonkin postimerkkien nuolemiseen tai vastaavantasoiseen aktiviteettiin, joita onneksi verstaalla riittää.

Jos nyt hakemalla pitää hakea jotain positiivista, niin olen aina vain hyvällä tuulella. Ja nukuin viime yönä ihan käsittämättömän hyvin.
Molemmat asiat jaksavat aina vain hämmentää. Viimetalvinen väsymys on vielä tuoreessa muistissa.

*

Ja nyt nuolemaan niitä postimerkkejä!