eikä hetkeäkään liian aikaisin.

Tänään, eilen, edellispäivänä, maanantaina - myös tulevana- nikunakutan niitä toivottoman tylsiä listauksia: otetaan excel-taulukko, muokataan sitä, muokataan enemmän, hajoitetaan eri välilehdille. Siirrytään sähköisen asioinnin verkostoon, luodaan sinne oma osasto, vie tiedosto excelistä, merkitään välilehti, palataan takaisin, luodaan uusi osasto, viedään tiedosto excelistä, merkitään välilehti, palataan takaisin. Epäsäännöllisin välein siirrytään taulukon käsittelyosioon, lasketaan rivejä, merkitään omaan kohtaansa ruksi, liitetään äsken viety excel-taulukko siihen, palataan takaisin, lasketaan rivejä, merkitään ruksi, liitetään, palataan. Käsitellään seuraava taulukko-osio.
Yksitoikkoista, puuduttavaa; jopa konkreettisesti - oikea käsi alkoi oikutella.
Noin kolmannes urakasta tehtynä.
Yritän säästellä päivän muita perusasioita tehtäväksi listausten välissä.

*

Perinaiselliseen tapaan seisoin tänä aamuna huokaillen vaatekaappini edessä: mitä oikein tänään pukisi yllensä.
Kunnes tajusin, ettei sillä ole mitään käytännön merkitystä. Istun kuitenkin koko päivän fleeceeni kääriytyneenä.
Aivan sama, mitä sen alla on. Koko viikkona en ole työpäivän aikana rullannut fleecen vetoketjua mihinkään muuhun suuntaan kuin tiiviimmin ylöspäin.

*

Isosisko pohtii kovasti koulun alkamista: "et varmaan tuu saattamaan mua, edes ekana aamuna. Se on ihan lällyä!"
Julistin suureen ääneen, että kukaan tai mikään ei estä minua seisomasta tulevan kouluvuoden ekana aamuna kyyneleet silmissä koulun pihalla.
Se on oikeuteni. Nähdä kuinka pieni pömppämassuinen typykkäni muuttuu yhtäkkiä isoksi koululaiseksi.
"Höh, no vastaan et ainakaan tule!"

*

Eilen UPM ajoi minut kotiin kesken päivän.
Vaikeahan siihen on mitään sanoa, kun sellainen komento annetaan.
Ja kyyti kotiovelle asti. UPM todellakin ajoi minut kotiin.
Puolituntinen kotiaikaa enemmän on todellista ylellisyyttä.

Eilisilta oli ihanaa kotovetelehtimistä. Isoveli luki ja leikki, tytöt leikkivät, vieläpä melko sopuisasti. Välillä perustimme käsityöpiirin: Isoveli harjoitteli virkkaamista ei-niin-vastahakoisesti-kuin-olisi-voinut-kuvitella, Isosisko "ompeli tikuilla" pari uutta kerrosta kaulaliinaansa ja Pikkusisko harjoitteli sormivirkkausta. Viirun mielestä käsityöpiiri oli loistava idea.
Se ehti pureskella poikki Isosiskon langat, myllätä Pikkusiskon kerässä ja vaania kaikkia heiluvia tikkuja ennen kuin Isosisko luovutti ja ryhtyi leikittämään sitä.
Kisu riehaantui tosissaan ja juoksi taas läähättäen pitkin ja poikin taloa pienen pallon perässä.
Yölläkin piti käydä vähän pallojahdissa.

Jos voisin valita, menisin nyt heti kotiin löhvöttämään.