Taas kerran saapi olla kiitollinen julkiselle terveydenhuollolle: asiat hoituvat. Vielä tänä aamuna kiukuttelin ja nyreilin terveyskeskukseen lähtöä: omalääkäri on taas vaihtunut, ei huvita, aina joutuu jonottamaan, palvelu ei pelaa...
Kyllä vain, omalääkäri oli vaihtunut. Ei ainakaan huonompaan. Otti asiani huolekseen, vihjaisi vaihtoehdosta, jonka olemassaolosta en ollut tiennyt, järjesti lisätutkimuksia. Jonottamaan jouduin vain labrassa, pari minuuttia. Palvelu pelasi, jos nyt ei ylen sydämellisesti, niin ainakin tehokkaasti.
Parasta oli kun lastenneuvolassa aikoinaan Pikkusiskoa hoitanut lääkäri tuli tervehtimään ja kyselemään kuulumisia.
Milloin opin pois siitä ennakkoluulosta, että julkisen sektorin palvelut olisivat jotenkin dramaattisesti huonompia?
Kasvun paikka, taas kerran.

**

Tutkailin tilastoja taas kerran - mukavaa kun ne toimivat. Orwellilainen ahdistus vaivaa kun katselen osoitteita, joista tänne on tultu (poker-online??)
Toisenlainen ahdistus vaivaa, kun tänne tullaan hakusanoilla "kuvia keskosista"

Keskosvauvan hauras elämänalku ansaitsee sen verran kunnioitusta, ettei kuvia siitä levitellä ihan mihin tahansa. Kuva vielä syntymättömän näköisestä, sikiönkaltaisesta keskosesta on niin intiimi ettei sitä pidä tarjota uteliaiden pällisteltäväksi.
Inhimillinen kärsimys ei aina tarvitse kasvoja.
Ei kuuluisuutta ymmärtämättömiltä.
Pikkusiskosta on ehkä vajaat parikymmentä kuvaa koko sairaala-ajalta. En koskaan näytä niitä kysymättä katsojalta ensin, haluaako hän todella nähdä ne. Kuvien näyttäminen itsessään on terapeuttista, noihin muistoihin liittyy äidinylpeyttä siinä missä sisarustenkin ensimmäisten kuukausien vauvakuviin. En silti halua, että kukaan katsoo niitä kauhistellen, huonovointisena. En halua että niitä katsotaan sensaationhakuisesti, nautinnollisesti puistatellen.
Pikkusiskon sairaalakuviin liittyy samanlaista intiimin rajan ylitystä kuin muihinkin synnytyssalissa otettuihin kuviin: ne ovat melkein liian henkilökohtaisia näytettäväksi. Kun niitä silmäilee nopeasti, niin kuin puolituttujen lomakuvia, ne eivät paljasta mitään. Kun niihin pysähtyy, ne ovat liian alastomia. Keskonen on puolustuskyvytön, kykenemätön suojelemaan itseään.
Vastasynnyttänyt äiti samoin.
Vain harvojen silmille.