Setä on ruvennut laukkoamaan täällä liki riesaksi asti. Ei sentään: vietin rattoisan tunnin istuskelemalla neuvottelupöydän reunalla kuin blondi sihteerikkö, kakkuloitani pyöritellen ja kuuntelin sedän eiliset höpinät uusiokerrottuna - työergonomiat, kasvatustieteelliset pohdinnat, puolankielen fraasit (kyllä, tunnustin menneisyytemme!) ryyditettynä maalivahtihenkisillä kevätjuhlaliikkeillä. Lähtiessään lupasi tuoda joskus "rintamerkkitaulun" - ilmeisesti tytöille, "siitä voi sit valita, vaikka hevosta ei oo eikä mustia kissoja tää ei oo tätä vakuutusyhtiö-toimintaa ihan muuta, takaan että tytöt tykkää siitä kyllä me tässä kuitenkin nähdään" + sivurajaheittoliike. Ihana ärsyttävä ihana! Palasin naurua hyristen sedän uraauurtavien tekstien pariin ja huomasin että onkin kaffepaussin paikka.
Jollain tavalla maalivahtihanskamies on niin ihku, että on ihan pakko haastaa häntä juttelemaan aiheista, jotka jo olen hyviksi havainnut. Ja toivottavasti osoitan sillä myös, että oikeasti arvostan hänen tietotaitojaan - hän vaan on niin omaperäinen karaktääri.

**

Pikkusiskoa hatuttaa, harmittaa ja ottaa päähän oikein kunnolla Isosiskon baletti /-tanssiharrastus. Eilen iltapalalla Pikkusisko ilmoitti menevänsä "huomenna lehmätanssiin", tanssinopettajan nimi on kuulemma Kattila.

**