uskomattoman kylmänkalseaa! Ei huvita edes ajatella pyöräilemistä. Koko viikonloppuna ei huvittanut ajatella ulkoilemistakaan, vaikka puoliväkisin vähän kävimmekin kevään tuulia haistelemassa.

Kauhukolmikko on viime aikoina natissut enenevässä määrin ruuasta ja esitellyt keittotaidollisia näkemyksiään melko äänekkäästi.
Pedakoomillisena henkilönä laadin ruokalistan, hankin tarvittavat ainekset, kirjoitin lapsentajuiset reseptit ja työnsin sunnuntaiaamuna kauhukolmikon herraHakkaraisella vahvennettuna keittiön puolelle.
Harkitsin sängyssä lojumista, mutta koska siihen minut on opetettu ettei laiskana saa olla jos muut tekevät hommia, ryhdyin itse pyykkiurakkaan. Taikinoita kävin konsultoimassa, muuten en lusikkaani tähän kokkisotaan lykännyt.
Sunnuntain juhlalounas oli seuraavanlainen:
lihapullia
spaghettia
tomaattikastiketta (lämmitettävä purkkiversio)
vihersalaatti ja porkkanaraaste
teeleivät
jälkiruokana marjapiirakka ja vaniljakastiketta (pussiversio).
Maistui aivan tavattoman hyvältä! Jopa lapsista itsestäänkin.
Isoveli haluaa seuraavaksi oppia makaronilaatikon teon. Myös pizzaa suunniteltiin, mutta sen ne kyllä osaavat jo tehdä, ne eivät vaan tiedä sitä itse.
Suuremmilta vammoiltakin vältyttiin, ainoastaan Isosisko sai pienen palovamman ranteeseensa.
Ja tärkeintä oli tietysti se, että voi sanoa tehneensä ihan kaiken ihan itse. Huvittavaa toisaalta, sillä naperot ovat varsin säännöllisesti varsinkin leivontapuuhissa mukana: paino tällä kertaa erityisesti siis sanoilla ihan kaiken ihan itse. 
Pikkusisko istui tavattoman muikeana kun hänen tekemiään teeleipiä kehuaretostin, ja Isoveli oli aivan äimänä, kun lihapullat olivat "melkein yhtä hyviä kuin mormorin".

*

muuten viikonloppu olikin aivan tylsä ja tavallinen: ei huvittanut lukea eikä kutoa, ja olin epänormaalin ärtyisä - mikä tietenkin on huomattava poikkeus viimeaikaiseen epänormaaliin hyväntuulisuuteen verrattuna.

Luin Matti Laitisen Pyllervö Paunonen. Kirja on päiväkirjamainen tilitys kehitysvammaisen lapsen isän ja lapsen itsensä ensimmäisestä vuodesta. Pidin kirjoittajan jälkihipahtavasta kommunistisesta uhosta ja vaihtoehtoäijyydestä. Ihan lukukelpoinen kirja.

Lueskelin myös Annika Dahlqvistin Karpin tapaan. Luettava kirja tämäkin, joskin vähän huuhaa-henkinen kaikkine potilasselostuksineen ("Kiitos Annika, dieettisi ansiosta paranin kaikista vaivoistani, varsinkaan ei vasenta isovarvastani enää särje, ja nenänikin on palautunut normaaliin kokoonsa")
En ole vieläkään kyennyt selvittämään omaa kantaani tähän ruoka-, enkä varsinkaan hiilari-kouhkaan.

Edelleen silmäilin läpi Eila Alhon: Helposti maukasta: luontaisesti maidoton ja gluteeniton ruokavalio. Painavaa asiaa ja paljon reseptejä. Muutoin en osaa kommentoida, sillä olen ruokavalioltani sekä maitoisa että gluteenillinen.
Ehkä odotin enemmän omakohtaisuutta (kirjoittaja on tuttu opiskeluajoilta) kuitenkin tältä kirjalta - pidän keittokirjoista joissa kirjoittaja näkyy ja kuuluu omana persoonanaan.

Kovasti työn alla on Stephen Hawkingin Ajan lyhyempi historia. Pääsääntöisesti siitä syystä että Isoveli esittelee milloin mitäkin teorioita, jotka hän tuntuu ymmärtävän, ja joista minä en ole kuullutkaan. Olen ihan vilpittömästi ja tosissani yrittänyt ymmärtää suhteellisuusteorioita, madonreikiä ja aika-avaruuden kiertymistä, mutta tieto vain ei kertakaikkisen millään tunnu tarttuvan päähäni. Kirja on erittäin hyvin, selkeästi ja kansantajuisesti, paikoitellen jopa humoristisesti kirjoitettu mutta minun kansantajuni ei silti tunnu valaistuvan. Ei sitten millään.
Olen kaikesta huolimatta päättänyt päästä tämän kirjan loppuun asti, ymmärsinpä tahi en. Ainakin olen sitten yrittänyt.
Vaan minkäs sitä humanisti itsellensä mahtaa - on vaikea käsittää miljardeja valovuosia kun oma kalkulaattori toimii korkeintaan kymmensormijärjestelmällä - kaksiinkymmeniin tarvitaan jo varpaatkin mukaan, ja melkein aina julkisuudessa on pakko esiintyä jalkineet jalassa.

*

Lienee aika jatkaa työnteentää: huomenissa suurehko happening ja UPM:n powerpoint odottaa edelleen jatkojalostustaan.