Ei koskaan enää eilistä päivää! Huh. Ihan kai normaalitavallinen työpäivä: sitä mieletöntä paperin maailmalle työntämistä. Harmittaa vain - työn tohiseva jälki näkyy epäjohdonmukaisuuksina. No, puutun niihin aikanaan, nyt on tärkeintä saada paperihommat kuntoon ja työ nro2 jonkinlaiseen alkuun. Yksi palaveri työ2 puitteissa ja herrakerho. Siinä välissä kävin kotona kääntymässä, ja onneksi kävin.
Hain typykät päiväkodista. Puuhastelin keittiössä. Laitoin ruokaa. Tein salaattia. Leivoin sämpylät. Valvoin Isoveljen tuskaisaa läksyntekoa.
HraHakkarainen soitti: "tuli ylimääräinen kokous ja se näyttää venyvän. Saatko jonkun paikalle? Kuka vetää poikien harkat? Saatko sen jonkun, joka hoitaa meidän muksuja, hoitamaan myös M:n kentän laidalla?" Vilkaisu kelloon kertoi, että oli kolme varttia aikaa aikaistaa lapsenvahdin tuloa, syödä, laittautua kokouskuntoon ja lähteä.
Paniikkipuhelu äitikullalle - voisitko tulla parikymmentä minuuttia aikaisemmin? Ei vastausta. Paniikkitekstiviesti äitikullalle, samalla sisällöllä. Ei vastausta. Paniikkivastaus kummitytön puheluun - ei me tulla nyt pihalle muruseni. Paniikkivastaus jalkapallopojan äidin soittoon, hyvää kuuluu, entä teille, ei haittaa vaikka A ei tänään pääsekään harjoituksiin, pääsehän sentään seuraaviin ja hyvää jatkoa vain teillekin. Paniikkipuhelu isäkullalle. Paniikinomaista tiskikoneen täyttöä, pelikamppeiden etsimistä, vessassakäyntiä, suojien ja sukkien pukemista Isoveljelle, tilanteen selvittämistä Isosiskolle: voitko soittaa kummikimulille ja kertoa että ei tulla pihalle vaan menette kentälle ja leikitte M:n kanssa.
Äitikulta tulee. Huhjahelpotus, ajoissa. Kymmenen minuuttia aikaa selittää: "viet tämän konkkaronkan kentälle, jätät Isoveljen sinne, otat mukaasi M:n, se on kyllä Isosiskon kaveri, teette mitä tykkäätte ja palautat sitten M:n kentälle harjoitusten loppuun mennessä, hraHakkarainen tulee kun kerkiää ja joku isä kai vetää treenit, ja anteeksi että joudut hoitamaan sekä meidän että vieraat muksut. Ja ainiin, tässä on avain, Isoveli anna avain, jos haluatte tulla sisälle. Moi!"
Pikapöyhäisy hiuksiin, pikakuopaisu kissanvessaan, pikapikaa roskiksen kautta bussilla herrakerhoon.
Näin eilen lapsiani kolme tuntia, yhden aamulla, kaksi iltapäivällä. Niistä kolmesta tunnista kolme varttia meni yllättävän juonenkäänteen, hraHakkaraisen out-of-blue-kokoustilanteen aiheuttaman lapsenvaihto-lennossa-ei-onnistukaan -kriisin selvittämiseen.

Laahauduin kotiin pimenevässä illassa, päänsärkyisenä, nälkäisenä, loppuunkuluneena.
Uuden työn alku tuntuu hytikylmään avantoon pulahtamiselta. Minä olisin halunnut hiljalleen hivuttautua, totuttautua. Ja nyt syöksyn päiviini pää edellä, toivon etten osu pohjaan, että jossain vaiheessa oloni selkeytyy.

Ja kun tänä aamuna pääsin töihin, pauhasi radio täysillä, Pepsimies oli kahvilla Piällysmiähen kanssa ja kopiokone oli hilattu keskelle lattiaa.
Älkää edes kysykö.