eilinen (elikkästen perjantai) vietettiin Vammalassa. Minä ja muksut visiteerasimme Herra Hakkaraisen talossa (sen oikean, ei tämän oman). Taas kerran tuli todistetuksi se, että yksinkertainen riittää lapsille, kunhan se on hyvin tehtyä. Mauri Kunnaksen humoristiset kuvitukset olivat muuttuneet kolmiulotteisiksi maisemiksi: oli vanhan ajan kauppa, jossa sai myydä silakoita ja nauriita, oli avaruusbussi ja ritarisali, jossa voi pukeutua asianmukaisesti ja pienoismalleja Koirien Kalevalasta. Varsin mukava ja kohtuuhintainenkin kohde.

Me aikuiset olimme tietysti odottaneet vanhojen kirjojen päiviä - ja jotain löytöjäkin tehtiin. Minulla on äärest hyväkuntoinen Pieni Talo Preerialla keittokirja - varsin kiinnostavaa kuvausta uudisasutusajan keittiökulttuurista. Sekä yksi osa itse kirjasarjaa: päätin ryhtyä keräämään nyt sitä.
HerraHakkarainen teki omia ostoksiaan, Isoveli löysi Ankkalinnan salapoliisin käsikirjan (tai sinnepäin) ja Isosisko ihastui Herra Hakkaraisen Aakkoset -kirjaan (tunnetaan meidän perheessä myös nimellä herra Hakkaraisen jaakkosetä). Kirjan arvoa nosti huomattavasti se, että noin kaksi minuuttia ostosten teon jälkeen bongasimme Mauri Kunnaksen, joka ystävällisesti rustasi omistuskirjoituksen Isosiskolle. En kyllä tiedä, ymmärtääkö typykkä sen arvoa, tai edes sitä, kuka ja mikä tämä setämies oli.

Isot lähtivät synttäreitä viettämään lähitienoille.
Pikkusisko miettii, nukkuisiko vaiko ei.
Minä leuhkin uudella ruokakehitelmälläni Niilon kalapiilo (jonka esi-vanhempi löytyy Pirkan keittokirjasta)
valmista ruispiirakkataikinaa
pakastelohihommeli
sipulia, purjoa
sitruunamehua
sitruunapippuria
creme fraichea

Kaulitsin taikinan vuoan pohjalle ja reunojen yli, lättäsin pakastekalan sen keskelle. Päälle roiskuttelin sitruunamehua, rasvaa ja sitruunapippuria. Silppusin pari sipulia ja pätkän purjoa, levittelin nekin kalan päälle ja lopuksi creme fraichet. Taistelin lirvahtaneen taikinan tämän kalahökötyksen ympärille (ja soimasin itseäni, kun en ollut kaulinnut riittävän isoksi sitä), onnistuin kuitenkin noin suurinpiirtein kietomaan kalan lisukkeineen taikinaan, työnsin uuniin ja pidin siellä n. 200 astetta ja noin tunti. Kyytipojaksi perunamuusia ja salaatin korvikkeena tuoreita kotimaisia herneitä. Pirkan keittokirjan kalassa on pinaatti-creme fraiche kastike ja  kääreenä on voitaikina. Tämä versio oli minun makuuni mieluisempi ja taikina vähemmän raskas. Kelpasi nuorisollekin siedettävästi, kun ottaa huomioon että heidän vatsansa varasivat tilaa tuleville synttäriherkuille.

Eiköhän siinä ollut kaikki tältä päivältä?