niinhän siinä sitten kävi. Puhkesi kriisi.
Tai kuten yhdessä kotimaisessa suosikkielokuvassani, Heinähatussa ja Vilttitossussa: "perrrllheessänne kytee krrrllliisi!"

Sekä Isosisko että Pikkusisko halusivat kumpikin ensimmäisenä ostoksille äidin kanssa.
Pyysin tyttöjä pohtimaan asiaa itse. Sitä pohdittiin aamulla. Ja pohtiminen jatkui päivällisellä.
Oli vain huonoja vaihtoehtoja.
Jos Pikkusisko pääsee ensin, se on epistä ja todistaa että kukaan ei tykkää Isosiskosta (joka oikeastaan olisi halunnut olla pihalla kaverinsa kanssa leikkimässä, mutta joka ei voinut luopua ensioikeudestaan)
Jos Isosisko pääsee ensin, se on epistä ja todistaa sen, että kukaan ei tykkää Pikkusiskosta, ja se vasta epistä onkin, jos hän joutuu siksi aikaa pihalle leikkimään kun toiset menevät ostoksille.
Jos molemmat tytöt haluavat olla ensimmäisiä ja yhdessä äidin kanssa, jää vaihtoehdoksi lähteä yhdessä tyttöjen kanssa. Mutta sekään ei ole vaihtoehto, koska "sillon joutuu seisomaan ton kakkiaisen vieressä". Edes synnynnäinen diplomaatti Isoveli ei kyennyt ratkaisemaan ongelmaa.
Isosisko keksi lopulta ratkaisun (jota äiti tarpeeksi kauan tuputti takavasemmalta): ensimmäisenä ostoksille lähtee Isoveli, joka ihme ja kumma kyllä, oli varsin suostuvainen tähän järjestelyyn.

Isoveljen hankintalistalla oli
1. tarpeellinen kouluvaate - housut. Isoveli suostui sovittamaan kahdet (onneksi toiset sopivat, vaikka kuosi olikin kaamea cameo)
2. hauska kouluvaate - sähäkkä punainen t-paita ja iloinen pitkähihainen raitapaita
3. tarpeellinen koulutarvike - kynät, kumit, viivaimet
4. hauska ja turha leikkiasia - lego avaruuspoliisit
sekä jätski, jonka valinta olikin reissun visaisin. Ottaako irtopehmis vaiko dajm-tuutti pakastealtaasta?!

Miksi pienille pojille on niin vaikea löytää housuja?
Ja tytöillekin?

Kauhukolmikko karttaa farkkuja. Viime vuonna molemmat isot halusivat välttämättä kouluhousuiksi farkut. Kumpikaan ei käyttänyt niitä viikkoa kauempaa; "ne on niin kovat ja puristavat". Jouduin tekemään tuplaostoskierrokset. Ja upottamaan niihin tuplarahat.

Farkkujen vaihtoehtoina pojille on pääsääntöisesti collegehousuja tai verskoja, perus-käyttö-kangashousua ei tahdo löytyä millään, ainakaan jos etsii kohtuuhintaista mallia, jossa olisi säädeltävä vyötärö. HraHakkarainen saa cameosta näppylöitä, ja minä puolestani ahistun pussilahkeista.
Luultavasti etsin vääristä kaupoista.
Isoveli onneksi on maltillinen metsässäleikkijä(*), joten hänellä vaatteet pysyvät kohtuullisen hyvässä kunnossa, mutta Isosisko pystyy kuluttamaan housunsa puhki viikossa, jos niikseen tulee. (alati mielessäni on tuo tuskaisa talvi, jolloin suuri housuja syövä puu tuhosi kolmet toppahaalarit kuukauden sisään) Ja jos vielä puhkeamilta vältytäänkin, niin ainakin onnistutaan kehittelemään tahra, johon ei pysty edes andy.

(*)ja tässähän on kyse siis koulumatkoilla kouluhousut jalassa tapahtuvasta leikinnästä, ei vapaa-ajasta.

Enää kaksi keijukaisreissua.

Taidan pestä verstaan ulkoikkunat aikani kuluksi.