hehkutan vielä hetken McGrathia, jonka sain heti eilen luettua loppuun. *hehk*
Dawkinsista tulee mieleen jotain ahdasta ja tunkkaista, ehkä venäläinen täyteen tungettu metrovaunu, jossa haisee mahorkka ja krasnajaploshat-hajuvesi, jollain asemalla jossa on muinaisjäänteitä menneiltä ajoilta - ja junakin meni jo.
McGrath oli siihen verrattuna kuin vuoristopuro: vilpoisa, soljuva, kauniisti etenevä.
Enkä puhu tässä sanomasta kirjan takana, vaan enemmänkin retoriikasta, kielestä, kielikuvista, tekstin ilmavuudesta, todistelun tyylistä.
McGrathin luettuani saatoin huokaista syvään: on helpottavaa huomata että innostun ja intoudun, nautin siitä että saan älyllistä haastetta, nautin myös siitä voitonriemuisesta tunteesta: ähäpiti - huomasinpas ne heikot kohdat tässä toisessa teoksessa, vaikkei tietomääräni riittänytkään muuhun kuin mutu-todisteluun.

*

Meillä on kotioloissa varsin selkeä työnjako. HraHakkarainen vastaa perheemme yhteiskunnallisista, historiallisista, kasvatustieteellisistä, teologisista ja kaikista filosofia-alkuisista ja -loppuisista asioista.
Minun vastuukenttääni puolestaan ovat kielet ja kulttuuri, viestintä kaikissa muodoissaan, lastenkirjallisuus ja -kulttuuri sekä jostain käsittämättömästä syystä myöskin ravitsemus, puhtaanapito ja logistiikka. Miten nämä eivät oikein ole tasapainossa?
Yhteisesti huolehdimme standup-komiikasta sekä joukkojen käskyttämisestä.

Kätevää tällainen työnjako monessakin mielessä. Ja varsinkin nyt kun luin tällaista syvällisempää kirjallisuutta, kun saatoin ihan kotioloissa saada asiantuntijalausuntoja aiheeseen liittyen.

Kätevää myös silloin kun lapset kyselevät kaikenlaisia monimutkaisuuksia. Jos esim. teini kysyy joskus: "onko oikein että suomalainen koulujärjestelmä opettaa joulupukkifilosofiaa" voin oitis vastata: "kultaseni, kysy isältä. hän tietää." J
os taas lapsi kysyy: "miksi torstai on torstai?" siirtyy vastausvuoro minulle: "hmm, ota pulla ja  tutkitaan sitten etymologista lastensanakirjaa yhdessä ja kerrotaan sitten kaikille miksi on näin!"

Vakavia puutteita osaamisalueissamme paikkaamme ulkoistamalla musiikkitietouden. Hakusessa on vielä matemaattis-tähtitieteellinen osaamisalue, sekä kädentaidot.
Molemmat hoituvat humanistin tyyliin - peukalo keskellä kämmentä.

*

Piti kyllä kirjoittaa jotain ihan muuta, mutta loppu on liian naseva vesitettäväksi.