joulun odotus on nyt sitten virallisesti alkanut.
Nuoriso suhtautuu luukkujoulukalentereihin pienellä innostuksella.
Suurella innostuksella odotetaan Jaakkotonttua, joka taas kerran jokaisena joulunodotuspäivänä yrittää yllättää lapset, joko tehtävillä ja yleisellä puuhalla tai jollain pienellä muulla yllätyksellä.
Tänään ensimmäinen jännityksen aihe oli, onko Jaakko muistanut tulla. Eilen ei vielä näkynyt edes tuttua taskukkoa.
Päivän tehtävänä oli aloittaa joulunodotus tuomalla jouluvalot ikkunaan. Mutta missä olivat valot? Ja mihin ikkunaan? Kaiken lisäksi se ikkuna piti pestä (tosin sisäpuolelta vain; kolme lasta kiikkumassa taivaan ja maan välissä ikkunan ulkopuolella olisi liikaa heikoille hermoilleni)
Keittiön ikkuna on pesty ja siihen on asemoitu uudet valot, joita Jaakkotonttu oli himoinnut jostain joulukataloogista monta päivää. Vielä pitäisi löytää jouluverho. Mihin se on piiloutunut? Vai ostaisiko uuden?

Aamulla teeskentelin energistä ja kuurasin vessan ja kylppärin ja eteisen. Tein treffit Jaakkotontun kanssa ja nyt on salaisen ruutuvihon keskiaukeamalla pieni joulunodotussuunnitelma ja parin viikon edestä tehtäviä.
Jatkoin energisellä linjalla ja laahauduin keskustaan. Minulla ja elämäni miehellä oli lounasdeitti keskustassa, jos kohta olimme ilmeisesti hyvin epäromantillisen näköisiä: tarjoilija pahoitteli kovasti, että oli "vahingossa laittanut yhteisen laskun". Minä puolestani olin aivan päihtynyt siitä, että meillä oli aikaa ja tilaisuus istua yhdessä, keskustella ja vielä ruokaillakin!
Deitin päätteeksi elämäni mies pyyhälsi työmaalleen - kotiutuu vasta myöhemmin illalla - ja minä lähdin etsimään joulujuhlavaatteita kauhukolmikolle. Ei kuulkaa ole mikään ihan helppo homma se. Mutta kimuleilla on nyt kohtuuhintaiset ja minun makuuni riittävän "lapselliset" mekot, Isoveljellä on jonkinlaiset kohtuuhintaiset housut, mutta yläosa puuttuu vielä.

Nyt röhöntän tässä, kohta on lähdettävä vielä ruokaostoksille.
Mistä sais vielä yhden annoksen energisyyttä?