kuten kuvasta näkyy, etsin ystäväni googlettimen avulla tietoa siitä, kumpi on halvempaa helpompaa ja nopeempaa, maalausko vaiko tapetointi.
Hyvissä kantimissa tämä remppasuunnittelu...

*

Hotellin uima-altaan ja rannan ympärillä oli jonkinlainen pikkukaupunki, joka kaikesta päätellen ammensi elantonsa venäläisturismista.
Ensimmäisen päivän iltana päätimme koko perheen voimin tutustua ympäristöön jätskin merkeissä. Laahauduimme kohti oletettua keskustaa ja päädyimme paikallisten asuinsijoille. Löysimme kaffelan, jossa ymmärrettiin muutaman sanan verran englantia ja onnistuimme tilaamaan lapsille jäätelöt.
Kuuman päivän iltana mieleni minun tekevi jääkahvia ja yritin: "fresca?" "frezza?" "ice-coffee?" johon tarjoilijapoika vilpittömän äimistyneenä: "coffee with ice?" (täydellisen oikeaoppinen kysymysintonaatiokiekaisu) ja minä siihen suunnattoman helpottuneena "si-si, yes!"
Kaffelan tiskillä kuhisee.
Tarjoilijapoju kantaa eteeni kupillisen tulikuumaa kahvia ja viskilasin joka on tungettu täyteen jääkuutioita.
Muun henkilökunnan sivusilmäyksistä ei ollut vaikea päätellä, mikä/kuka oli illan pääpuheenaihe.

Saman päivän iltana jatkoimme toiveikasta tutustumistamme kantakaupunkiin asioimalla paikallisessa supermercadossa. Päätavoitteena oli ostaa cavaa sen juurilta ja nautiskella sitä hyvin jäähdytettynä parvekkeella.
Kyselin liikkeen ei-paikalliselta myyjältä: "cava? cave? Cavo?"
Ei vastausta.
Tyydyin ottamaan pullon paikallista valkoviiniä ja seuraavaksi tarvitsin tietysti korkkiruuvin. (olin suunnattoman tyytyväinen kun muistin sanan tosta-vaan)
Myyjä kaivoi korkkiruuvin esiin ja oli valmis avaamaan pullon heti. Niin kuin olisin lähtenyt siltä seisomalta viinileili kainalossa kadulle ryypiskelemään ("hulluja nuo länsimaiset!")

Näiden insidenttien jälkeen pitäydyin kommunikoimasta paikallisväestön kanssa ja rajoitimme liikkumisemme turistikadulle.
Cavaa löytyi hotellin läheltä kunnon supermarketista, korkinavaajalle ei tullut koskaan käyttöä, enkä saanut mistään jääkahvia, koska en viitsinyt yrittää toistamiseen itseni nolaamista.

Kaikilta perhematkoiltamme olemme tuoneet matkamuistona käyttämättömän korkinavaajan, mikä kertoo paitsi alkoholiongelmasta (viiniä ostetaan, vaan ei juoda) myös toivottoman suunnittelemattomasta pakkaamisesta.
Pahinta ei ole matkamuistokorkinavaaja, vaan se, että nämä matkamuistokorkinavaajat ovat niin tavallisia ja tylsiä, sellaisia markettiversioita, joissa ei kyljessä lue minkään hehkeän rantalomapaikan nimeä.
Keittiötarvikelaatikossamme on puolentusinaa halpoja liki käyttämättömiä korkinavaajia. Matkamuistokorkinavaajat ja kaikki ne, jotka olemme ostaneet kun olemme täällä kotinurkissa luulleet, ettei kotona ole korkinavaajaa. Tai kun olemme olettaneet ne kadonneiksi.
Ja viinikaappimme on ainutlaatuinen.
Kukaan muu ei taatusti säilö yhtä hartaasti kahden euron matkamuistoviinejä.

*

Eilen aloitimme remppaurakan päällisinpuolisella puhdistuksella.
Verryttelin perkaamalla keittiönkaapeista pois kaikki ummehtuneet, käyttämättäjääneet tai muuten vain toivottomiksi osoittautuneet kuivatarvikkeet. (milloin oikein opin, etten kuitenkaan käytä valmiita sämpyläjauhoseoksia?)
Jatkoimme illansuussa perkaamalla kirjahyllyä. Tällä hetkellä poiskuljetusta odottaa kaksi täyttä ikea-kassillista kirjoja, sekä suunnilleen satakunta nidettä jotka eivät enää mahtuneet mihinkään kassiin.
Viiru pitää kasaa henkilökohtaisena esteratanaan, loikkii niiden yli ja aivastelee kammottavasti jos tassu osuu erityisen lukemattomaan kohtaan.

Niin mielelläni kuin tarjoaisinkin penkomismahdollisuutta tähän kirjavuoreen kenelle tahansa, kieltäydyn silti säilyttämästä sitä enää päivääkään nurkissamme.
Kehotan kaikkia kiinnostuneita tutkimaan lähivuosien ajan paikallisen pelastusarmejan hyllyjä sillä silmällä.
Ei ollut kovin helppoa luopua pitkään ja hartaasti säästelemästäni tutkimuskirjallisuudesta ("history of soviet russian literature /children's literature/ modernism/ stalisism /stalinist era ja sama po-russkij) mutta jopa minä vajaakäyttöisellä aivokapasiteetillani tajuan, että tietokirjallisuus ei suinkaan vuosikertaudu ja parane, vaan pikemminkin alkaa vaikuttaa varsin naurettavalta lähdemateriaalilta.
Puhumattakaan siitä, että tämän päivän tiedoilla, taidoilla ja elämänkokemuksella suuntaudun aivan eri aiheisiin kuin kymmenen vuotta sitten.
Yhteisin ponnistuksin hyllytilaa vapautui ehkä neljän hyllymetrin verran. Mutta koska ainakin kahdella metrillä oli kirjoja jo kahdessa rivissä, ei vaje juurikaan näy.

*

Nyt palaan googlettimen pariin ja etsimään tietoa maaleista ja tapeteista.