kopiokone laulaa, UPM ja työharjoittelija ovat maailmalla tekemässä töitä, olen soitellut muutaman työ2:een liittyvän puhelun aamun mittaan ja nyt siis rouskututan kopiokoneella materiaalia maailmalle. Monenlaista brosyyriä on tulossa, moneen eri käyttötarkoitukseen.
Tunnen oloni yhtäkkiä kovin päteväksi.
(vaikkakin hitusen säälittäväksi, sillä kaikki herrakerhon tiedotusmateriaali tuotetaan minun koneellani, pääsääntöisesti word-muodossa, ja rouskutetaan ulos kopiokoneelta. Mutta ainakin materiaalin linja on yhtenevän harrastelijamainen)
(miksi investoida kalliisiin ohjelmiin ja painoon, kun saman voi tehdä verstaan nurkassakin?)
(ja sitä paitsi, näin on aina tehty!)

Eilen oli ihana kaunis iltapäivä kun hain kimulit kotiin. Kotona Pikkusisko kuoriutui ulkovaatteistaan: takin alla oli collegehuppari, normaali pitkähihainen pusero, jonka alle joku älypää-lastenhoitajatäti oli vielä onnistunut tunkemaan toisen pitkähihaisen t-paidan. Ulkona oli 15 astetta lämmintä ja tytöllä oli jokseenkin hyvälaatuisen ulkotakin alla kolme pitkähihaista puseroa!
Jonkinasteista liiottelua, vaikka ulkona vähän tuulikin.
Ja kimulin vaatelokerossa on tukeva puuvillainen neulepaita tällaisia käyttötarkoituksia varten. Oman kokemusperäisen käsitykseni mukaan se on yleensä riittänyt: pitkähihainen t-paita ja neulepusero, sekä takki.
Ei muuten, mutta lapset saivat kuitenkin olla pihalla ilman hanskoja - niiden riisumiseen suorastaan rohkaistiin.

Isosisko oli taas tutustumassa kouluun: tällä kerralla naperot jumppasivat yhdessä kolmasluokkalaisten kanssa.
Hyvä päivä ja tutustumiskerta.
Isosisko repäisi illalla kotona massiiviset, liki väkivaltaiset pultit jostain olemattomasta asiasta.
Pääsi päivän jännitys purkautumaan.
Olen anonut hraHakkaraiselta virkavapaata ensi syksyksi, voisin lähteä vaikka Kuubaan tai jonnekin elo-syys-loka- ja marraskuuksi. Nämä muutamat kouluuntutustumiskerrat antavat melko kattavan käsityksen siitä, millaisissa merkeissä herkkä pieni täydellisyydentavoittelija tulee koulunsa aloittamaan.

Isoveljellä on tänään koulussa disko. Vielä vuosi sitten syksyllä jalkapalloharjoitukset ajoivat diskohömpötyksen ohi. Nyt diskosta on höpötetty jo melkein kolme päivää - ennätyksellistä kun Isoveljestä on kyse.
Varovasti poika kyseli finanssien perään: rahoitammeko me.
Siinäpä kysymys. Disko on vanhempainyhdistyksen  (sen, jonka kokouksiin en koskaan ehdi!) järjestämä, ja sillä kerätään varoja toimintaan: leirikouluihin ja luokkaretkiin. Periaatteessa siis asia, jota minä vanhempana ihan mielelläni sponssaan. Ja kun vielä on näin pienestä naperosta kyse.
Toisaalta taas - pitäisikö tällaista varten jotenkin ansaita rahaa? Miten se ansaitseminen kävisi?
Olemme hraHakkaraisen kanssa edelleen vaiheessa viikkoraha-asiassa. Lapset eivät ole itse tehneet aloitetta viikkorahan saamiseksi, minä en ole sellaista koskaan saanut.

En oikein tiedä, pitäisikö viikkorahan olla automaattisesti lankeava etuus (vrt. lapsilisä), tarveharkintainen etuus (vrt. työmarkkinatuki) vaiko vastikkeellinen tulo (vrt. palkka). Jos viimeistä - niin millaisista töistä palkka maksetaan? Kotitöillä en muutenkaan turhaan naperoitani rassaa, kyllä ne vähät pitäisi pystyä tekemään ihan yhteiseksi hyväksi, vastikkeetta.
Mutta onko toisaalta oikein rahoittaa lasta luonnostaan lankeavasti?
Aikaisemmin, yhteisten lomamatkojen alla, lapset ovat ansainneet pienillä ekstrahommilla pisteitä, jotka sitten on vanhemman salaisen laskukaavan avulla muutettu yleiseurooppalaiseksi valuutaksi.
Toistaiseksi olemme siis tilanteessa, jossa rahoitamme lapsiamme tarveharkinnan pohjalta.
Eikä noita tarpeita ole liikoja ollut.
Sponssaamme siis ilomielin naperolle sisäänpääsyn diskoon ja koko illan kestävän autuaan sokerihumalan vanhempainyhdistyksen buffetissa.
"Sjung om studentens lyckliga dar..."

*

Parasta ruveta taittelemaan ja niputtamaan kopiokoneen sylkemiä papereita oikeisiin osoitteisiin.