aurinko paistaa, aste-pari pakkasta: miten paljon sää voikin vaikuttaa mielialaan! Tuntuu siltä, että viikkotolkulla tummanharmaat pilvet ovat roikkuneet taivaalla, käsinkosketeltavan matalalla.

Parina aamuna olemme onnistuneet aikatauluttamaan hraHakkaraisen kanssa työmatkat yhteisiksi. Tänä aamuna fantasioimme lomasta Toscanalaisessa huvilassa ystäväperheen kanssa: lapsia säilytetään kylpypaljussa ja me aikuiset maistelemme Toscanan auringon alla kypsyneitä viinejä ja huutelemme ruokatilauksia naapuritilusten isännille: "ju-huu, pastaa pöytään!"

**

Piällysmiähellä pari päivää tässä puljussa jäljellä. Nolostuttavasti minun piti ottaa kuva Piällyksestä jotain lehtijuttua varten, kiusallista. Nyt on kompuutteri ja kamera täynnään Piällystä, kuvia joita en voi vielä hävittääkään, ei ennen kuin ne on käytetty.
Jotenkin outoa.

Pohdin aktiivisesti, osallistunko tänä vuonna(kaan) herrakerhon jouluglögiin. Viime vuonna päätöksestä piti huolen takaapäin iskenyt flunssa, joka vei jalat alta ilman glögiäkin.
Miksi mennä: ei ole muutakaan tykytoimintaa. Näkyvyys porukoissa. Voi se hetken olla hauskaakin.
Miksi ei mennä: allergia glögille. Herrakerho-angsti. Olenko taas ainoa nainen? Mitämäsielläedesteen?

Yritän korvat herkkänä kuulostella, halutaanko minut paikalle vai ei.
HraHakkaraisella on samana iltana pikkujoulut. Kumpi voittaa sen kädenväännön? Ovatko ne ne pikkujoulut, joissa hraHakkarainen kuuluu puurotyttö-valintakomiteaan? Ja onko sillä merkitystä?

**

Pikkusisko elää joulunodotusta täysillä. Eilen päivällä oli kuulemma päiväkodin pihalle laskeutunut reki, ja Pikkusisko sai sieltä poronpentuja.

**

Jalkapallopojilla oli syksyn viimeiset harjoitukset eilen. Pitkästä aikaa Isoveli lähti mukaan hyvällä tuulella ja tuli iloisen hikisenä kotiin.
Minä laahasin Pikkusiskon mukaani harjoituksiin: kävin jakelemassa kausitiedotteita. Isosisko jäi harjoittelemaan yksin kotona olemista. Illalla oli vielä tulossa vieraita pikavisiitille.
Tulin kotiin. Pistin Isosiskon järjestelemään kenkiä. Työnsin Pikkusiskon pikasuihkuun (josta tietysti tuli hepuli. Tietysti!). Ryntäsin raivaamaan keittiötä. Puin Pikkusiskon yöpaitaan. Pistin Pikkusiskon imuroimaan eteistä. Pyyhin pinnat vessasta. Komensin Isosiskon jatkamaan imuroimista. Työnsin Pikkusiskon käteen rätin ja lähetin pyyhkimään pikkupöytää. Sain keittiön järjestykseen ja olin juuri keräämässä imuria pois, kun ensimmäiset vierailijat tulivat.
Tytöt riehaantuivat täysin ja komusivat pitkin lattioita.
Isoveli ja hraHakkarainen kotiutuivat.
Vieraat lähtivät juuri ennen kuin riehuminen saavutti onnettomuusalttiit mitat.
Olin tyytyväinen pikaraivauksen tuloksiin: taas askelta lähempänä joulusiivoa.
Tänä vuonna mottoni olkoon: pienin askelin levolliseen jouluun.

   1091783.jpg

kun lepuuttaa leukaansa käsiinsä ja katselee kutakuinkin suoraan eteensä, on näkymä tämä.