voi minun pieneni!  Seitsemän vuotta sitten kärvistelin synnytysosastolla moneen kertaan käynnistellyn synnytykseni kanssa. Kaksi yötä oli mennyt jo valvoessa ja olin aivan tökkyrässä unettomista öistäni. Supistuksia tuli ja meni, säännöllisesti ja epäsäännöllisesti. Kaikkein kriittisimmällä hetkellä ne loppuivat kokonaan.
Sen jälkeen muistissa ei olekaan kuin sumeaa kaaosta, ihmisiä ryntäilemässä eri suuntiin ja rytkyttämässä vauvaa ulos sisuksistani.
Ja se hetki jolloin vastatullut nostettiin kuumana ja kosteana kainalooni. Miten hän rämpi lähemmäs elämääsätkyilevänä, kohotti huojuvaa päätään ja katsoi ikiviisailla vauvansilmillään. Isänsä kuva. Napakka poika.
Ensikohtaamiset eivät unohdu.

**

eilen elettiin inspiraatiokriisiä meilläkin. Päiväkodin naamiaiset nousivat Isoveljen tylsintä maailmassa -tilaston kärkeen. Jalkapalloilija (säärisuojat, pelipaita, pallo)? EI. Lääkäri (valkoinen paita, stetoskooppi)? EI. Peikko? EI. Hyönteistutkija? EI. Supermies? EI. Nukkumatti, tonttu, prinsessa, muskettisoturi, intiaani (eteläamerikan), tiikeri, isä? EIEIEI.
Ideoita heiteltiin ja hylättiin tiuhaan tahtiin, poikaa nauratti. Kunnes: robotti!
Poika piirsi valkoiseen teepaitaan tekstiilitusseilla nippuloita ja nappuloita, minä piirsin ruuveja ja mittareita. Poika piirsi johtoja ja sitä kuinka aurinko sädehtii robotin metallisesta kuoresta. Minä askartelin kiiltävästä leivontakulhosta ja piippurasseista robotille päähineen.
Varsin tyytyväisesti hymyilevä napero lähti päiväkotiin.
Isosisko oli aikonut olla prinsessa, mutta päättikin laittaa päähänsä päiväkodissa askarrellun hatun ja aurinkolasit.

**

Isoveli on napakkana naperona järjestänyt itse itselleen synttärit: hän listasi vieraat (mumi, mama, papa, Tipa...), tarjoiltavat herkut (lätelöä, kaku, prunalastut...)
Ihana helpotus: en ole ehtinyt itse miettiä teemoja tai tarjoiluja. Vaikka kukkarossa kaihersikin kun makselin tarjoomuksia, joita olisin voinut tehdä itsekin, on sittenkin helpompaa, kun eväät saa suoraan kaupasta.
Ihana helpotus 2: Isoveli ei halunnut järjestää lastenkutsuja. Koska hän ei itse asiaa ehdottanut, en ehdottanut minäkään. Hyvä niin kauan kuin oma väki riittää.

**

Isot ovat yrittäneet arvailla, mikä on se iso, yhteinen lahja, jonka saavat, kunhan saadaan auto hakemaan se. (kerrossänky)
Suunnitelma a) oli hankkia Isoveljelle oma parvisänky - työtilaa alle. Parvet olivat joko kalliita ja korkeita tai halpoja ja huteria. Suunnitelma b) on kerrossänky. Ensin sen saavat jakaa Isot yhdessä, ja Pikkusisko saa periä toisen tavallisen sängyn. Myöhemmin, kun Isoveli tarvitsee oman huoneen, kerrossänky siirtyy tyttöjen käyttöön.

**

Lapset tulevat niin vähästä onnellisiksi: eilen kaupasta toin kaikille uudet kesäisemmät lakit.
Itse olin varsinainen rouva ärjylä säntäiltyäni ensin täällä töissä erään väärän hälytyksen perässä, sen jälkeen kaupassa kalastelemassa tarjoilua ja lahjoja, sitten kotona kehittämässä pikaruokaa josta suoraan kentänlaidalle seuraamaan palloiluharjoituksia, sieltä jatkaen siivousurakalla ja uudella kauppareissulla. Menin niin ylikierroksille että uni tuli vasta puolen yön tuntumassa, silloinkin levottomana.