kotona edelleen. Nyt potilaana on vaihteeksi Isosisko.

Huh, tuntuu siltä että aivan liian helposti tekee itselleen näistä vanhemmuuden vaatimuksista jonkinlaisia vankiloita. Tiedän, että olisi helpompi vaan antaa mennä mutu-tuntumalla, keksimättä kaikenlaisia omituisia sääntöjä itselleen ja varsinkin olisi viisasta olla lukematta kaikenlaista kasvatuskirjallisuutta ja kiiltäväkantisia perhelehtiä. Niistä tulee vain huono omatunto. Jossain lehdessä oli juuri juttua lasten tietokonepelaamisesta.

Tuli välittömästi huono omatunto sekä siitä, että en anna lapsen pelata tarpeeksi ja samalla myös siitä että pelaako se oikeanlaisia pelejä ja lisäksi vielä siitä että ehkä se sittenkin pelaa liikaa.
En oikeasti käsittänyt sitä juttua: että eka-tokaluokkalainen voisi pelata tunnin-pari päivässä jo ihan sen vuoksi että oppisi avaruudellista hahmottamista ja saisi mielikuvitukselleen seikkailun aineksia ja oppisi käsittelemään konetta, mutta samalla pitäisi ehtiä ulkoilla tunti-pari ja lukea tunti-pari ja leikkiä tunti-pari, kavereiden kanssa touhuilemisesta puhumattakaan.
Miten ihmeen paljon niillä malliesimerkki-ihmisillä on oikein aikaa?! Tuntuu siltä että yksi ilta ei meillä riitä kuin joko ulkoiluun TAI lukemiseen TAI pelaamiseen. Ei missään nimessä kaikkiin niihin! (eikä meillä edes katsota juurikaan telkkaria! mistä se aika sitten otetaan?! Ja harrastetaankin vain yhtenä iltana!)

Tulin tämän jutun perusteella siihen tulokseen että
1) rajoitan lasteni avaruudellisen hahmottamisen kehittymistä
2) rajoitan heidän tietokone- ja medialukutaitojensa oppimista
3) ulkoilemme aivan liian vähän, pelaamme tietsikalla aivan liian vähän, katsomme telkkaria aivan liian vähän (ja kun nyt alkuun päästiin, syömme todennäköisesti aivan väärin ja /tai liian vähän)
4) nipotan liikaa
5) mutta en kuitenkaan tarpeeksi
6) en anna lasten mielikuvitukselle tarpeeksi ravintoa koska he eivät pelaa
7) mutta omakohtaisen kokemuksen perusteella annan sitä jopa ehkä liikaa, koska luen heille kaikenmaailman arveluttavia kirjoja, ja annan heidän itsensä lukea vielä arveluttavampia kirjoja
8) olen joka tapauksessa epäonnistunut kasvattajana joten
9) mitään ei ole enää tehtävissä. Ne joutuvat terapiaan joka tapauksessa.
10) ja se on itseasiassa kummallisen lohdullinen ajatus.

**
edit
muutaman tunnin päästä
Ihan siltä varalta että joku ei tajunnut, niin tämä oli olevinaan tyypillistä länsirannikkolaista itseenkohdistuvaa ironiansekaista huumoria.