tänä aamuna bussissa oli taas mielenkiintoista väkeä.
Heti etupenkissä istui herra niin ympärspäissään etten varmaan ilmoisna ikuna ole niin humaltunutta henkilöä nähnyt. Setäpolo (tai ollaan rehellisiä: denso-polo) piti kaksin käsin penkin syrjästä kiinni ja meinasi silti pudota penkiltä tasamaalla. Kurveissa putosi.
Aika oli hukassa hältä ja päivä.
Ja melko iso osa vaatteista.
Muutamaa pysäkkiä ennen keskustaa herrahenkilö jäi pois ja oli vähällä heti ovesta ulkoistauduttuaan syöksyä liikkeen hallitsemattoman jatkumisen seurauksena bussin alle. Sinänsä lahjakas suoritus, sillä bussi oli iso, setä puolivälissä bussia ja kaikenlisäksi jalkakäytävässä sen verran korotusta, että normaalissa tilassa olevan ihmisen olisi pitänyt laskeutua littanaksi ja ryömiä onnistuakseen päätymään bussin alle.
Koko kyyti pidätti henkeään kunnes herra löysi bussin takaosan ja lähti tonkkuroimaan tien yli. Koko kyyti seurasi edelleen henkeä pidättäeen herran kuoppaista kulkua tien yli.
Kun seuraavassa risteyksessä tuli vastaan hälytysajoneuvo, en varmaan ollut ainoa jonka päässä välähteli kammottavia kuvia poloisesta mieshenkilöstä.
Pari pysäkinväliä oli rauhallista ja tapauksetonta, mutta keskustasta kyytiin nousi teini, jolla oli kovasti asiaa haruksilleen. Voi olla että hän nykyaikaisesti höpötteli puhelimessa kaverinsa kanssa, mutta viattoman sivustakatsojan silmäkulmasta näytti kyllä enimmäkseen siltä, että hän puhui sepaluksensa kanssa.

Työväenlaulut soivat jyhkeästi, yritän lietsoa itseäni kunnon siivoushepakkaan.
"Lenin-setä asuu Venäjällä..." ja "Opi perusasiat. Niille joiden aika on jo tullut, se ei ole koskaan liian myöhäistä"
Jälkimmäisen olen itse lausunut jossain tilaisuudessa, olikohan meillä joku Brecht-teemailta? Suunnattomia vaikeuksia tuotti kertautuva säe "sinun on astuttava johtoon" - koska näin mielessäni jonkun, joka tallaa sähköjohdon päälle.
Paljon omaa esitystäni upeamman näin kaverin väitösjuhlissa: vaimonsa aloitti illan vapaamuotoisen osion laulamalla sen. "Opi perusasiat!"
Koska omat vanhempani aikoinaan tyrmistyivät tällaisista musiikkivalinnoistani, täytyy vähän puolustautua: en sitten kuuntele näitä aatteellisista syistä, vaan lähinnä siksi, että nämä ovat niin surullisen paatoksellisia.
Sic transit gloria mundi.
Miltä tuntuu kun koko maailmankuva murenee?

**

Lienee aika tarttua moppiin. Ja sitten kahvitaukoon