olin ajatellut eilen vetelehtiä illansuussa nautinnollisesti kaupungilla, kurkistaa muutamaan vaatekauppaan, pörrätä torilla ja hiplailla kaikkia kivoja tavaroita. HerraHakkarainen oli lupautunut viemään lapset isoisovanhempien pihalle riehumaan. Vaan ei.
Isoveljellä on pitkin kevättä ja kesää yhä enenevässä määrin ollut pakonomainen tarve tehdä eriä kuin me muut, ja erityisesti jäädä yksin kotiin. Asiasta on taitettu peistä, kinattu ja keskusteltu asiallisesti lukuisia kertoja - ja aina tämä yksinjäännin tarve tulee sellaisella hetkellä, ettei tee mieli jättää naperoa omilleen. Nyt sitten tuli sellainen sopivaisempi hetki. Isä oli typyköiden kanssa suhteellisen lähellä ja puhelimen tavoitettavissa. Isovanhemmilla oltiin kotosalla. Äidillä oli tieto siitä, että naapuripihassa on tuttuja lapsia ja pojalla lupa mennä sinne - kunhan jättää lapun pöydälle. Äidin kaupunkireissu kyllä kuristui pikaiseksi raviksi halki torin, sen verran pysähdyin että sain litran mansikkaa ja kolme hernettä mukaani.
Olin ihan varma, että saman tien kun oven suljen, vilistää poika pihalle pelaamaan. Vaan ei.
Kotiuduin torilta jokseenkin jännittyneissä tunnelmissa tunnin kuluttua lähdöstä - tyytyväinen Isoveli säntäsi vastaan ja kertoi kuunnelleensa radiosta uutisia. "ainakin kymmenmetrinen ryhävalas on havaittu Suomen vesillä ja meteriootti on ohittanut maan ja Helsingissä on ollut paljon liikenneonnettomuuksia". Ja siltä seisomalta lähdimme pihalle pelaamaan.

Pojat pelaavat tosi multaisessa kohdassa rutikuivalla nurmikentällä. Jalat ovat polviin asti mustan multapölyn peitossa. Illan mittaan tuli hikikin. Neljä naperoa riisui paitansa, ikionnellisina hekotellen. Neljä auringonruskettamaa hikipölyistä niskaraitaa ja neljä rumpumassua tuli näkyviin.
Ainakin neljä kertaa tuli riitaa. Kertaakaan ei tarvittu aikuisia selvittelemään.
Se on niin iso poika jo.