olen aamulla palellut ja nyyhkinyt läpi typyköiden kevätjuhlan. Palellut, koska urhoollisesti juhla vietettiin ulkona. Ihana Vanja-setä, joka jo lopetti työnsä päiväkodissa, oli tullut musisoimaan lasten kanssa, tuttu täti, joka jäi sairaslomalle talventaitteessa, oli tullut lapsia tapaamaan. Ja pienet esiintyjät röyhelöissään...! Pikkusisko kieltäytyi pontevasti esiintymästä, menemästä edes paikalleen pienten penkkiin. Hän istui koko juhlan mummin sylissä ja osasi kaikki laulut. Isosisko oli puolestaan vähällä vääntää itsensä solmuun: niin ihanaa laulaminen ja esiintyminen on. Eikä yhtään palellut.
Lasten innokkuus ja vilpittömyys koskettavat aina. Pienet pulleroposkiset eskarilaiset todistuksineen ja ruusuineen, poikien tukat uhmakkailla töyhdöillä, laulamassa äideilleen: suljen kodin portin...mä koululainen oon.
Ja tietysti Suvivirsi.
Kesän ensimmäiset pääskyset kaartelemassa päiväkodin pihan yläpuolella. Ja lasten heleät, innokkaat äänet: jo joutui armas aika.

Juhlan jälkeen lapsille tarjottiin jäätelöt. Pikkusisko käpertyi tutusti sairaslomalaisen tädin kainaloon nuoleskelemaan omaa jätskiään.
Miten surulliselta tuntuikaan, kun tiesin, etteivät tytöt enää loman jälkeen palaa tähän päiväkotiin! Siltikin, vaikka tiedän, että henkilökunta muuttuu lähes kokonaan.

**

Aamulla Pikkusiskoa jännitti ihan vietävästi. Ulkohousuja ei olisi saanut ottaa mukaan ollenkaan: "mä piilotan ne ihan kokonaan" kimuli uhosi pyykkikorin lähettyvillä, isot krokotiilinkyyneleet poskillaan ja sormi suupielessä.
Eilen otti päähän, kun jätskiautosta ei ostetukaan mitään: "mä haen kotoa rahaa ja menen yksin rappusia pitkin kauppaan. Ihan tyhmä äiti, koskaan meillä eioo jätskipäivää!" Kyllä tietää olevansa epäkelpo kasvattaja, kun puolentuntia kuuntelee kimulin uhoamista. Tipulaisen päätä ei helpolla käännetä: uhoamisessa oli kohtelias tauko sen ajan, kun keskustelin Isoveljen kaverin äidin kanssa poikien edesottamuksista, jonka jälkeen rähinä jatkoi kätevästi siitä, mihin neiti oli jäänyt.
Vahvatahtoinen naisenalku, muuta ei voi sanoa. 

   608515.jpg

**

edit vähän myöhemmin
Kun pyöräilin verstaalle, jostain alitajunnan syvistä onkaloista mieleeni tuli:
"Jos eläimet olisivat poissa, ihminen kuolisi hengen suureen yksinäisyyteen"

What is man without the beasts? If all the beasts were gone, man would die from a great loneliness of the spirit. For whatever happens to the beasts, soon happens to man. All things are connected.

Jokin tämän puheen suurissa sanoissa herkistää minua tänään. Vie jonkin alkulähteille.
(ja kyllä, tiedän että osa puheesta on halpamaista väärennöstä, mutta silti kaunista sellaisenaan)