Eilinen työpäivä oli piinallinen: päänsärky vaivasi. Tai pää oli melkein siedettävä, migreeni oli vaihteeksi asettunut vatsaan.
Kotona nappasin särkylääkettä ja lepäsin, tokenin - ja kuten toisinaan aimo päänsärjennän jälkeen sain maanisen hepulin.
Päätin jostain syystä, että juuri nyt tuolla punaisella minuutilla oli aivan välttämättä kokeiltava tuorepastan valmistamista. Tajusin jotenkin itsekin, ettei toimintani ole aivan rationaalista, mutta minkäpä sille mahtoi. Tehtävä oli.
Kaiken muun kotihösellyksen ohella, luonnollisesti. Käsittääkseni pyykkäsin, kuivasin pyykkiä ja tyhjänpäiväisesti säntäilin suunnilleen puolen tunnin ajan sekopäisesti huoneesta toiseen. Selvää mielikuvaa asiasta ei ole.
Säntäilin pisteestä toiseen jopa siinä määrin että hraHakkarainenkin havahtui maanisuuteeni ja ihmetteli, mistä on kyse ja eikö päätä enää särje.
Joka tapauksessa vaivasin yhdessä Pikkusiskon kanssa pastataikinan, kaulitsin ja leikkasin nauhamakaroniksi - eihän meillä mitään pastakonetta ole, kun ei ole tällaista maanisvaihetta aiemmin koskaan tullut. Ja keitin. Ja syötin perheelle.

Kokemus oli siinä määrin positiivinen, että saatan yrittää samaa toistekin, selväjärkisemmässäkin mielentilassa.
Paras hetki oli se kun pasta lillui kattilassa ja alkoi kypsyessään näyttää ihan oikealta tagliatellelta.

Luonnollisesti - ja onneksi! -  maanisvaihe tasaantui huomattavasti kun oli aika lähteä organisoimaan jalkapallonaperoiden turnajaisviikonloppua.
Tulevaksi viikonlopuksi tarvitsisin oikeastaan maanisvaiheen lisäksi myös jakomielisvaiheen: minun pitäisi olla aktiivisena järjestelijänä Isoveljen joukkueen taustatiimissä, buffetissa ja arpamyynnissä ja samaan aikaan toisaalla kannustamassa Isosiskoa ensimmäisissä peleissään. Isoveljen pelejäkin olisi mukava nähdä. Ja mielellään tietysti pitäisi olla mukana myös Isosiskon joukkueen taustatiimissä, mutta sen olen todennut jo inhimillisesti mahdottomaksi - vaikka olisin kuinka maaninen.
Tarkkaavaisimmat lukijat huomaavat varmasti, että viikonlopun suunnitelmissa en mainitse lainkaan kauhukolmikon nuorinta jäsentä. Jakomielis-maaninen luonteeni nostaa tämän pienen suuren persoonan ja hänen elämänhallintansa kohdalla suosiolla kädet ylös ja luovuttaa kasvatusvastuun isovanhemmille. Pikkusisko inhoaa nykyään kentän laidalla oleilua.

*

Kohta alkaa koulu.