Hip-hei ja hurraa! Tämän päivän suurimmat urakat on jo tehty, pientä viilausta ja laittoa vielä jäljellä. Ensi viikko on budjetoitu ja suunniteltu valmiiksi: töitä on riittävästi, iltamenoja kaksi.

Eilinen päivä kului pääkaupunkiseudulla, Taitajakisoja ihmetellessä. Paljon ehdin nähdä, ja aivan liian paljon jäi vielä näkemättä. Olin liikkeellä työ2:n pomon kanssa - vaikka olisin mieluummin kierrellyt itsekseni - mutta kun ollaan pomon kanssa, ollaan myös pomon tahdissa.
Hyvä päivä silti, ilma oli kaunis ja nuorisoa oli liikenteessä festarikansan verran.

Kun pääsin kotiin asti, kyöräsin heti oman laumani hetkiseksi ulkoilemaan, ja jonkinlaisen vimmaisen energiapiikin yllyttämänä raahasin ahterini vielä viikko-ostoksille kauppaankin.
Nyt on jääkaappi täynnä ja vallihauta linnoitettu.

Huusholli pursuilee siivottavaa ja laitettavaa, mutta niin kauan kuin ilmat ovat vähänkään hyvät, priorisoimme ulkoilua ja kestämme kevyttä ja jopa keskiraskasta kaaosta. Pitkän ja kosteansorttisen talven jälkeen jokainen auringonhitunen on tervetullut tuttavuus.

Olen kuullut peipposen.
Maisema on yhtäkkiä täynnä ääniä. Kevät tullessaan on aina yhtä yllättävä - vasta kun talvinen hiljaisuus täyttyy lintujen äänillä, tajuan miten hiljaista oikeastaan on ollutkaan.

Kevään myötä joka sunnuntaiaamuiset viikonloppuhommatkin loppuvat. Vaikka työ itsessään ei vienyt elämästäni kuin muutaman minuutin, ehkä puoli tuntia, se piti silti koko ajan muistaa, pitää mielessä, lähteä ajoissa liikkeelle. Työ joka alkutalvesta tuntui pieneltä vaivalta, olikin melkoinen pallo jalassa - jokaikinen sunnuntaiaamu.