...ja joskus se kostautuu. Kun uskalsin lähteä polkemaan verstaalle ilman sadevarusteita. Kuka käski? Kuka käski polkea, vaikka teki mieli mennä bussilla? (en voinut olla herraHakkaraista huonompi, jos se menee pyörällä, menen minäkin) Miksi ihmeessä piti lähteä ilman sadevarusteita? (ne vievät paljon tilaa) Kenen on syy jos kokee olevansa mrs märkäteepaita + märkäpöksy?

Lapset olivat viikonloppuna isovanhempien kanssa leirillä. Perjantaina lönötimme herraHakkaraisen kanssa kotona, kävimme saunassa ja katsoimme telkkaa. HerraHakkarainen oli palkinnut itseään Muppet dvd:llä, joten siinähän se ilta meni.
Aamulla nukuttiin pitkään. Lähdettiin kaupungille kiertelemään ja löydettiin ihan pätevä työtakki herralle. Vieläpä kohtuulliseen hintaan. Muutama siisti paita vielä ja kehtaa mennä töihin.
Itsekin bongasin muutaman siedettävän ja käyttökelpoisen vaatteen, yritän ehtiä tänään sovittelemaan niitä.
Illalla lönötimme taas kotona - mitä mielikuvituksellisuutta! Itse asiassa on ihan ihanaa ja suloista vain olla kaikessa rauhassa, lukea tai katsoa telkkaria.
Sunnuntaina häsäsin pyykkivuoren ja ruuanlaiton kanssa ja kun lapset ehtivät kotiin, lähdin minä töihin. Siinäpä se sitten, eilinen ilta. Minä töissä, Isoveli joukkueensa edustajana pelaamassa ja herraHakkarainen komppaamassa, tytöt hoidossa. Sieluun sattui: lapset koko viikonlopun poissa, ja kun vihdoin nähdään, ei ole aikaa muuhun kuin suihkuun, iltapalaan ja nukkumaanmenoon. Lapset olivat harmaita väsymyksestä ja pölystä. Lastenhuone hiljeni hyvin äkkiä.

Elämä on riskien ottamista, tosiaan. Etenin edelleen työhakemusurakassa. Vaikka heitin hakemuksen vähän äkkinäisesti ja vaikka päätin, että vastaan sähköpostihaastatteluunkin kaunistelematta. Ehkä se onkin avain: en ole niin kipeästi työpaikan tarpeessa, ettenkö uskaltaisi olla oma itseni. Tähän asti olen yrittänyt arvailla ja tulkita ja ties mitä, nyt päätin, että jollen kelpaa tällaisena, olkoon sitten. Joka tapauksessa, etenin siis seuraavalle kierrokselle. En ole edes ottanut vielä selvää, miten mahdollisesti vapautuisin tästä sopimuksesta, saati mitään muuta. En edes tiedä, haluanko sitä paikkaa - niin tosissani siis. Heitän tämän nyt korkeampiin käsiin, käy kuinka käy, minä vain olen ja hengitän siinä tahdissa.

Palaan nakutteluideni ja kahvini pariin.