Viikonloppu meni taas hujauksessa!
Kauhukolmikko pääsi lauantaina elämänsä ensimmäistä kertaa suksimille - ja minäkin kertasin parinkymmenen vuoden takaisia taitojani. Tietysti piti näyttää mallia ja lähdin sukseilemaan oikein jotain hyvää ja helppoa reittiä pitkin.
Tietysti eksyin.
Tietysti!
Päädyin jonnekin, missä ei enää ollut latua, ja mikä kummallisinta, sieltä ei johtanut latua pois. Siellä jossain sitten törötin suksimet käpälissä ja ihmettelin, että mitenkäs tästä kotiin pääsisi, vai kannattaisiko samoin tein sukseilla Vankkuuveriin, voisin näyttää vähän menemisen mallia muulle maailmalle. Löysin jonkinlaisen kävelykelpoisen reitin ja löysin senkin reitin jonne pitikin päätyä, sain suksimet takaisin jalkoihin, en uskaltanut laskea yhtä isoa mäkeä alas, enkä halunnut ottaa suksia poiskaan, joten kohmustin jotenkin omituisesti eteen- ja alaspäin ja tasamaalla totesin, että johan tätä tulikin nähtyä, menen Vankkuuveriin jonkun toisen kerran.
Kun vielä sunnuntaiaamuna raivasin ladun naperoille, että pääsevät kiertämään edes jonkinlaista rinkiä kotipihassa, alkoi lihaksistossa tuntua miellyttävällä tavalla lämpöiseltä. Odotin ihan että yön aikana olisi joku sikspäkki pullahtanut masuosastolla näkyviin, mutta ei. Ei sitten ollut liikunnastakaan mitään hyötyä.

*

Tämä päivä on syvältä jostain minne ei valo ylety. Päätä särki koko yön, eikä toistaiseksi mikään särkylääke ole lannistanut sitä kokonaan, korkeintaan juuri ja juuri siedettävälle tasolle.
Tunti sitten soitti Hanskamies, ja muutenkin pitäisi ihan oikeasti tehdä jotain.
Jatkan päänsäryn taltuttelua ja yritän saada edes pari riviä tekstiä aikaiseksi kaikkiin niihin juttuihin, joihin pitäisi tekstiä kehitellä.