kuten olen moneen otteeseen leuhkinut, olen kova täti lukemaan ja lukemisissani miltei kaikkiruokainen(*), joskin klassikkokammoinen.

Tulin sitten lainanneeksi kirjastosta jostain kumman syystä Susanna Sievisen Prinsessa ja puoli valtakuntaa.
Aaargh!
Pystyin lukemaan puoliväliin asti, ja rukoilin joka hetki "toivottavasti tämä kirja on vitsi, toivottavasti tämä kirja on vitsi..."
En tiedä onko.
Lopetin siinä vaiheessa, kun kirjassa sanottiin että Prinsessa käy vessassa piipillä ja pööpillä ja kondomin nimi prinsessakielellä on juttuvehje.
Tiedän ihan varmasti, etten ole oman elämäni prinsessa, enkä varmaan kenenkään muunkaan, mutta voi taivas! En usko että kovastikaan saa vastakkaiselta sukupuolelta kunnioitusta, jos ilmoittaa menevänsä pööpille ja että sänkyyn ei muuten ole tulemista ilman juttuvehjettä.
En tajunnut edes kenelle kirja on tarkoitettu, jos nyt kenellekään.
Ja jos hraHakkarainen ikinä koskaan milloinkaan alkaa lähetellä minulle tekstiviestejä prinsessatyyliin "Heippa ihanainen muruiseni olit niin suloinen aamulla nukkuessasi enkä millään malta odottaa kunnes jälleen kohtaamme halihali,pusipusi ja paipai" niin lemppaan sen välittömästi ulos taloudesta.
Arvostan itseäni ja hraHakkaraistani ihan liikaa käyttäytyäkseni kuin prinsessa.
Siis tällainen sievis-prinsessa.
Meikä on meinaan kuningatar!

*

Olen tässä remppa- ja lomatuoksinoissa lukenut aivan valtavasti muutenkin.
Muutaman Tuija Lehtisen nuortenkirjan, joista Enkelinkuvia hiekassa on paitsi suosikkini, myös suomalaisen nuorisokirjallisuuden kärkeä - yhä edelleen.
Pari Janette Oken suomennettua pikkusievää menneistä ajoista kertovaa hömpettä, sympaattista pieni talo preerialla-henkistä, nopealukuista.
Deborah Smithin kirjoittaman aivan ihanan aikuisten sadun Kuin lempeää sadetta. Niin hömppää, mutta niin ihana,
lempeä - satu! Ja juuri sen verran jonkinlaista asiantynkääkin, ettei aivan lässyksi menisi.
Pari Henry Denkerin vanhempaa lääkäri-aiheista kirjaa, sellaista Denkerin peruskauraa: ihanteellinen korkeamoraalinen lääkäri ja elämää suuremmat sairaaladilemmat.
Pari toisen suosikkidekkaristini Donald E Westlaken Dortmunder-sarjaan kuuluvaa kirjaa. Yritin etsiä kirjastosta niitä omia suosikkejani, mutta hylly Westlaken kohdalla oli valitettavan autio.
Ihastuin myös Emily Giffinin kirjaan Vauvan pitävä - mainiota hyväntuulista hömppää sekin.

Luultavasti olen tässä parin-kolmen viimeksi kuluneen viikon aikana lukenut paljon muutakin, mitä vain en muista - mutta jääköön se siis nyt unhoon.

Työn alla hömpän lisäksi muutama keitto-ja ruokavaliokirja sekä Qumranin kääröistä kertova tietokirja - sivumennen sanoen erittäin laadukkaasti kirjoitettu ja perinpohjainen, mutta riittävän selkeä tällaisen tavallisen tallaajan luettavaksi.

*

(*)Peruutan sittenkin tuon sanan kaikkiruokainen.
Ihmiset jotka sanovat olevansa kaikkiruokaisia musiikinkuuntelijoita täsmentävät yleensä: "kuuntelen ihan kaikkea paitsi jazzia, bluesia, klassista, oopperaa, heavyä ja rappia" - mikä minun nähdäkseni jättää jäljelle vain popin ja rockin sekä muutamia outoja musiikkisuuntauksia joista en ole ikinä kuullutkaan.
Saman logiikan mukaisesti kaikkiruokainen kirjallisuuden suhteen lukee ihan kaikkea paitsi...no, mitä nyt kukakin haluaa rajata pois.
Olen laaja-alainen lukija: luen romaaneja, mieluiten hömpettä; elämäkertoja, mieluiten kiinnostavia, ei välttämättä tunnettujen ihmisten, mutta myös niiden; tietokirjallisuutta, erityisesti keittiötieteet, lääketiede, uskontotiede mutta myös eläin- ja sielutiede.
Tämä on luultavasti riittävän kattava määritelmä?