kaffepaussi - johan olenkin tänään palkkani ansainnut. Pari pikkujuttua vielä säädettävänä. Kopiokone kenkuttelee - Piällysmiäs on koko aamun painaltanut yhä tiivistyvää rinkiä aparaatin ympärillä ja loitsinut muinaissuomalaisia jumalia, on vaihtanut paperia ja lokeroa, ja manannut lisää. Vee-hatutuspilvi on tiivistynyt Piällysmiähen yläpuolelle ja kulminoitunut kenenkäs muunkaan kuin Hanskamiehen jokatoisviikkoiseen puheluun: "hanskamies tässä pikaisesti moi" - jota seuraa puolituntinen monologi. Piällysmiäs ei mahtunut edes urahtelemaan väliin - ja arvatkaas olinko tikahtumaisillani nauruun. Kesken kaiken vaarui sisään suunnilleen satavuotias papparainen ja asettui lokoisasti taloksi. Yritin hienovaraisesti kysyä, onkohan setä oikeassa paikassa -täällä on käynyt välillä mitä omituisemmilla asioilla ihmisiä (juu, kyllä on ne meidänkin asiat aika omituisia). Oli kuulemma. Tuli tekemään haastattelua.
Kaffepaussin aluksi kuittasin seiniä saaduiksi (minähän sanoin, että on meilläkin omituisia hommia!) Ja nyt sitten pohdiskelen mistä kirjoittelisin.

**

Kaikenlaista pyörähtelee ajatuksissa.
Pyörämatkalla vajosin muistelemaan pölyisiä alkukesän päiviä itänaapurissa vuosikymmen sitten. (onko siitäkin jo niin kauan?). Miten kuumaa ja pölyistä kaupungissa silloin oli. Ja miten parasta oli se, kun tiesin että kämpillä on aina tölkillinen jääkylmää Ramlösaa (eurooppalaisesta kaupasta ostettua, tietty). Katupöly leijaili Nevski Prospektilla ja metro oli tupatentäynnä paikallisväestöä. Lämmin vesi oli koko kaupungista poikki melkein viikon.
Isot aurinkolasit takasivat paikallisväestöön sulautumisen ja sopivan neutraali pukeutuminen sekoitti paikallisten päätä: kukaan vastaantulija ei ollut ihan varma, olenko nainen vai mies, paikalliseksi sentään oletti suurin osa. Aurinkolasien lisäksi takuuvarma maastoutumiskeino oli muovikassi - vähän varakkaamman väestönosan virallinen kantoapuväline ja statuksenosoitin.
Muutamaa vuotta myöhemmin tein sinne viimeisimmän matkani. Juuri ennen kotiintuloani valuuttakurssit nyykähtivät. Hetkessä kaupat ostettiin tyhjiksi, ja kaduille kasaantui surullisten mummojen muodostamia leipäjonoja.

**

Jaha, lienee syytä työntää maailmalle vielä muutama naku-naku-nakuttelu, vaikka tuo kopioitsija oikutteleekin.
Huomenna majavapalaveri - henkinen paine on valtava: nyt äkkiä ja hetikohta täytyy keksiä aivan loistava idea kilpailemaan majavaideoiden kanssa. Tyhjin käsin en varmalla sinne mene.

**
edit
Piti korjata pikkuinen virhe, joka alkoi kaihertaa.
Tää lähtee nyt pankkiin.