niin monet yhteiskunnan rakenteelliset ongelmat tulevat esiin työttömyydessä, yksilötasolla. Listasin niitä muistiinpanojeni reunaan, kun kurssilla koko joukolla pohdimme työllistymismahdollisuuksia: ikään ja sukupuoleen perustuva syrjintä, lamaantuminen, kelkasta putoamisen tunne, työn ja perheen yhteensovittaminen, itsetunnon heikkeneminen, oman tilan tarve tai siitä luopuminen muiden hyväksi, se tunne että oma elämä on jonkun ulkopuolisen käsissä - viranomaiset tönivät yhtäälle, omat motivaatiot vetävät toisaalle...
Hyvin harvahan näistä oikeasti on kenenkään meistä "vika" - jostain ulkoapäin ne ennemminkin tulevat ja sulautuvat osaksi itseä, pelottavalla tavalla. Miten voisi varjella sieluaan  - ettei antaisi ulkopuolisten mukapaineiden tuntua todellisina paineina?