ja taas on vietetty yksi viikonloppu. Kesälomaan (onko työttömillä lomaa?) on jäljellä 18 arkipäivää, 17 kurssi- /työharjoittelupäivää. Väsään powerpointia hiki otsalla: aurinko paistaa suoraan verstaan ikkunasta sisään.
Miten moneen diaan voi laittaa animoinnin, ennen kuin lopputulos on mauton?
Visuaalinen silmäni on hapuileva.
Piällysmiäs on vakuuttunut. Uudella kopiokoneella on tehty yksi kokeiluversio vihko- ja nidontatoimintoa hyväksikäyttäen.
Kurssin ohjaaja on tulossa työpaikkakäynnille tällä viikolla: onpahan jotain näytettävää, aivan sananmukaisesti.

**

Lapset järjestivät itsensä viikonloppuna isovanhempien luo yökylään. Suunnitelma a) oli sellainen, että käymme syömässä, Larpattelemassa ja tulemme kotiin uinuvien pienokaistemme luo. Toteutuma oli sellainen, että lapset olivat yökylässä isovanhemmilla, me kävimme syömässä, Larpattelemassa ja tulimme hiljaiseen kotiin nautiskelemaan kesäyöstä. Istuimme herraHakkaraisen kanssa tunnin verran parvekkeella ja kuuntelimme hiljenevää lähiötä. Jutustelimme vaimeasti. Kissa kiehnäsi herraHakkaraisen jaloissa: hH istui kissan paikalla - mikä suunnaton loukkaus!
Voi pojat Semmarit! Hieno keikka taas kerran. Enimmäkseen uutta ja tuoretta musiikkia, mikä tietysti vaatii ponnistelevampaa kuuntelemista, mutta sen verran toki vanhaa tuttuakin, että välillä saattoi rentoutua nautiskelemaan. Varsinkin keikan loppupuolella kuoro soi täydellä volyymilla, upeasti. (hiukan tuntuu siltä, että äänentoiston kanssa oli ongelmia?). Nimikkokipale Larpatellaan oli mainio, koregrafiat montypythonmaisesti kohdallaan. Parhaat kylmät väreet tulivat ilman muuta encoresta: Aika maalata naama.

**

Sunnuntaina nappasin Isot mukaan ja menimme kaupunkiin ostamaan kaste- ja kevätjuhlamekkoa Isosiskolle ja teepaitoja Isoveljelle. Tytöt tarvitsevat molemmat paitoja ja shortseja, Pikkusisko tarvitsee sandaalitkin... voi tätä hankintojen määrää. Oikeastaan olisin halunnut mennä etsiskelemään itsekkäästi vaatteita ja muita mukavuuksia vain minulle. Otin naperot mukaan, koska molemmat olivat kerrankin suostuvaisella tuulella ja halusivat lähteä Mieletön säkä: kun menimme sisään kauppaan, partiomarssin alkupää kääntyi juuri torin kulmalta. Kiertelimme aikamme ja päätimme sitten mennä kurkistamaan, miltä marssinta näyttää. Mikäpäs muu porukka sieltä tulikaan, kuin oma väki - Isoveljen kummisetä etunenässä rumpua paukutellen! Vilkutukset myös kummipojalle (ei tainnut huomata meitä), naapuriin Pomppivan Sovinistin pojalle (ressukka oli harmaanpölyinen ja väsynyt, mutta marssi tosi kauniisti ja virnisti iloisesti) sekä muutamalle muulle tutulle.
Isoveli päätti, ettei mene partioon.

**

mitään syvällisempiä pohdintoja en viikonlopun aikana saanut aikaan. Toinen jalka on jo kesässä, kesän suunnitelmissa.
Työn jatkuminen mietityttää monellakin tavalla. Puhettahan on ollut, että syksyllä jatkaisin ihan oikeasti täällä työssä. Joskus mietin, riittääkö täällä oikeasti palkkani edestä työtä. Toisinaan pohdin sitä, että tuleeko tämä työ liian lähelle kotimaailmaa - joissain kohdin yksityis- ja työelämä sekottuvat hankalasti. Ja joskus pohdin sitäkin, miten pitkään jaksan tätä herrakerhoa. Kun on päivät melko miehisessä ympäristössä, ainoana työkaverina mies ja kun tulee kotiin on seurana taas mies... mitä siitä seuraa? Ja kun en kuitenkaan kuulu kunnolla siihen herrakerhoonkaan, olen vähän ulkopuolinen. Usein tuntuu siltä, että olen ulkopuolinen naisseurassakin, en oikein hallitse naisystävyyden kiemuroita - mutta vieraannuttaako tällainen työkuvio minut lopullisesti tyttöjenvälisestä ystävyydestä? Viimekädessä valinnnamahdollisuuksia ei ole: työttömän on otettava se mitä annetaan.

**

no pohdiskelin kyllä vielä kesän (syksynkin) suhteen kirjoittamiskiemuroita. Jos ja kun nyt kirjoituskurssin antologia ilmestyy, niin mitä sitten? Varsinkin jos kurssi jatkuu? Houkuttaisi lähteä tekemään jotain ihan omaa projektia. Pikkusiskon eka vuosi on aika hyvin koneella, mutta en ole yli vuoteen pystynyt avaamaan sitä tiedostoa. Haluanko jatkaa siitä? Onko siitä hyötyä kellekään? Mistä löytäisin muita ideoita oman laajemman kirjoittamiseni pohjaksi? Nyt olen huomannut sen, että parhaiten kirjoitan itselleni tutuista asioista, en ole vielä niin pitkällä, että pystyisin tuosta vaan hyppäämään jonkun toisen housuihin ja luomaan niistä käsin kokonaisia maailmoja, vaikka haluaisinkin. Nyt kesällä tekisi mieleni taas käyttää aikaani myös siihen: kirjalliseen räpeltämiseen.