kärvistelin puolihämärässä huoneessa tippaletku käsisyrjässä. Pieni tyttöseni oli matkalla tähän maailmaan.
Käynnistämisen pelossa olin parin viikon aikana käynyt pyöräilemässä, yrittänyt ajaa pientä ulos. Hänen päänsä painoi hankalasti vatsanpohjaan, sitä iltaisin silittelin.
Kun hän syntyi, hänen tukkansa oli kulunut sivuilta pois. Hankautunut pyöräillessä.
Hän näytti pikkuriikkiseltä noitaeukolta, nenä sympaattisesti lytyssä. Kahvipannu puuttui, ja luuta. Ja musta kissa.
Nimi oli valmiina. Tuttavien lapsi ei millään muistanut sitä: pikkuisesta tuli Tepsiini (=delfiini).
Tänä aamuna harvahammas-rähmäsilmä-takkutukka typykkäinen istui aamupuuron ääressä ja suunnitteli tarkkaan, kuka päiväkodissa tulee viereen istumaan. Mitä karkkeja tarjotaan. Miten aarrearkkuun kurkistetaan.
Voiko siitä olla kuusi vuotta?

**

Tästä työpäivästä meinasi tulla tylsä. Onneksi sentään hanskamies piipahti talossa, joi kiireellä kupillisen kahvia, esitti perinteisen hanskamallinnuksen ja puulaakiliigatorjuntoja aikojen alusta. Tänne yläkerran puolelle on evakuoitu vesivahingon jäljiltä puolet varastosta, kasoittain pahvilaatikoita. Ja kaikkien niiden keskellä Hanskamies notkuttelee naksuvia niveliään!

Tänään on luvassa myös kuontalon uudelleenorganisointia (on jo aikakin!), kentän laidalla seisoskelua ja kevyttä syntymäpäiväjuhlintaa. Virallisempi vastaanotto järjestetään tulevana viikonloppuna.

Hopsan! Pieni pyöreä setä tuli ratkomaan Piällysmiähen tietotekniikkaongelmia.
Onko vika minun tavassani katsoa maailmaa - vai käykä täällä verstaalla aina ja jatkuvasti toinen toistaan persoonallisempia tyyppejä. Tästä setäsestä tulee mieleen pieni pyöreä näkkileipä silmälasit päässä.

      588490.jpg

Tässä olen minä, äitienpäivänä hiekkalaatikon reunalla. Lempitossuissani.

     584950.jpg

...ja kollilöllerö. (kun ei kerran voi laittaa kuvia lapsista)

Kummallinen puhelinsoitto: kukkalähetys! Meille! (miksi ihmeessä?) (ai niin, ne synttärit!)