Joulun tohinat: lahjoja, lahjoja, lahjoja... lasten viisu jo päiväkausia. Kehuinko jo, että laahasimme lastenhuoneesta pahvilaatikollisen ja pari muovikassillista sälää ja roipetta joulupataan? Lapset olivat yllättävän tohkeissaan asiasta, kunhan alkuun pääsivät. Isosiskon ensimmäinen uhrilahja köyhille lapsille oli prinsessakatoksesta irronneen kangaskukan terälehti: "äiti, tästä mä voin luopua"
- mutta urhoollisesti lahjoitimme myös vauvanleluja sekä muita pitkään leikkimättöminä lojuneita tavaroita. Rankemmallakin kädellä olisi voinut ottaa, mutta olkoon nyt, näin ensimmäisellä kerralla.
Lapset ihmettelivät, millainen se pata oikein on - valtavan iso varmaan, kun heidän lelunsa mahtuvat sinne - siispä lähdimme porukalla viemään niitä: Pikkusisko rattaisiin ja rattaiden aisalle pahvilaatikko, muovikassi omaan käteen ja toinen Isosiskon ja Isoveljen väliin keikkumaan, sitten bussiin. Onneksi kävelymatka bussipysäkiltä padalle ei ollut pitkä ja onneksi patavahtina oli hyväntuulinen nuorimies, joka osasi jututtaa lapsia ja kertoa selkeästi, mitä heidän leluilleen nyt tapahtuu. Hyvä mieli tuli itsellenikin.