hämärän jumppasalin perällä, tutut soinnut peruskoulupianosta, lasten riemukkaat äänet: kesä on täällä!
Pysähdyn, hiljennyn aina tämän yhteisöllisyyden edessä: vuodesta toiseen, sukupolvesta toiseen kesä alkaa tästä. "...jo joutui armas aika..."
Tässä tunteessa haluaisin pysyä: omassa joukossani. Pieni, katkeileva sortuileva ääneni yhdessä muiden kanssa, syvälle juurtuneiden sanojen ja sävelten kietoessa meidät yhteen, kesän odotukseen.

*

Isosisko valittiin jo toistamiseen oman luokkansa Kivaksi Kaveriksi - alimmilla luokilla ei tässä koulussa jaeta hymypatsaita, se on isojen etuoikeus - mutta kaikki luokat olivat valinneet keskuudestaan luokan Kivan Kaverin, joka kutsuttiin juhlasalissa näkyville, vastaanottamaan kunniakirjansa. (fiksuja valintoja olivat koululaiset tehneet: olin samaa mieltä kaikkien niiden osalta, jotka Kivoista Kavereista tunsin. Erityisen iloinen olin parin ekaluokkalaisen puolesta, he olivat taatusti kunniakirjansa ansainneet! Ja kummitytönkin, tietysti! Puhumattakaan siitä että melkein halkesin ylpeydestä kun Isosiskon nimi mainittiin)
Tänään on Isosiskon viimeinen koulupäivä tässä koulussa: ensi vuonna edessä ovat uudet haasteet, uusi koulu. Opettaja oli jo kuukausiraporttiinsa laittanut terveisensä: "haikein mutta turvallisin mielin päästän Isosiskon uuteen kouluun"

Kevätjuhla jatkui pihariehalla, jossa vanhempainyhdistys myi makkaraa, kahvia ja pullaa. Kaikki kävi kaupaksi, pääsimme omillemme ja tunnelma oli hyvä. Yritin houkutella muutamaa vanhempaa mukaan toimintaan ensi kaudelle: pieni vanhempainyhdistyksemme korahtelee melkein kuolinkouristuksissaan, kun tältä kaudelta lopettaa liki puolet aktiiviporukasta. Tunnelma pihalla oli hyvä, luulen että käännytystyö tuottaa tulosta.

*

Illaksi luvassa mukavaa yhteistä ohjelmaa, huomenna käymme porukalla pokkaamassa vielä todistukset.
Siitä alkaa paljaiden varpaiden aika.