ei eilen vaan toissailtana katselimme herraHakkaraisen kanssa dokumenttia amerikkalaisista evankelisista kristityistä: oli kristillistä pankkia ja oikeudesta poispotkittu tuomari. Korneinta olivat kyllä neitsyttanssiaiset: isät eskorteerasivat tyttärensä hääjuhla-tyyppisiin tanssiaisiin, joissa tytöt lupasivat säilyttää puhtautensa avioliiton satamaan saakka. Äidit eivät tilaisuuteen päässeet, eikä pojilta moista valaa tässä yhteisössä odotettu. Tuli sellainen olo että nämä puhtaat tytöt olivat enemmän-vähemmän kauppatavaraa eikä sormeen pujotettu sormus järinkään eronnut burkhasta tai vastaavasta kahleesta jolla patriarkaatti pitää tytöt kodin piirissä.
Ajatuksessa puhtaudesta tai ehkä ainakin viivytetystä seksistä ei tietenkään ole mitään vikaa. Kunhan ajatus lähtee nuoresta itsestään. Kunhan kohteena eivät ole pelkästään tytöt. Kunhan päätös ja lupaus tehdään itselle, omista lähtökohdista, ei jotensakin insestisesti valssiatanssittavan isän kanssa ja isälle. Olen nähnyt (mahtoiko ihan tulla kesän vai kevään aikana) dokun toisesta vastaavasta yhteisöstä jenkkilän "raamattuvyöhykkeellä" - siellä meno oli vähän tyylikkäämpää, ja muistaakseni myös pojat saattoivat tällaisen valan antaa, eikä sitä juhlittu kuin hääpäivää. Tästä nyt nähdystä dokusta tuli sellainen vaikutelma, että nämä puhtotytöt olivat aivan vanhempiensa kauppatavaraa - ensimmäinen perheellesopiva poika, jolla sukujen bisnekset saadaan yhdistettyä, on oleva tytön kohtalona.

Mietin tietysti asiaa myös omien tyttöjeni näkövinkkelistä. Altakouluikäisistä on tietysti paha mitään sanoa, saati suunnitella heidän tulevaisuuttaan. Mutta jos nuo itsekseen tulisivat sellaiseen tulokseen, että pidättäydynpä, niin toivottavasti osaisin asiaankuuluvalla tavalla tukea siinä. Ja toisaalta myös toisenlaisen päätöksen /käyttäytymisen kohdalla olla liikoja saarnaamatta henkisen kypsyyden merkityksestä tässä asiassa. Ja pojalle tietysti kans. Kun kuitenkin ympäröivä maailma vaikuttaa nuorisoon paljon enemmän kuin omien vanhempien mielipide - ja maailma ehtii vielä monella tavalla muuttua ennen kuin he ovat murrosiässä.
Ehkä eniten toivon sitä, että kullakin lapsella olisi tuossa kuohuntavuosina jokin merkityksellinen harrastus ja sen myötä "hyvä" kaveripiiri - se helpottaa kummasti. Tiedän itse.

Olenko muuttunut tyystin tylsäksi vai tämä lomako se verottaa lukijoitani?