pakoilen töitä.
Hain juuri kupillisen kahvia ja nappasin seuraksi vielä voileivänkin. Tänään pitkästä aikaa mukanani on omat eväät, ja fiksusti tein itselleni leivän myös aamupäiväkahvin seuraksi.
Pitäisi aloittaa nakuttelulistojen tarkistus ja edelleen toimittaminen, mutta se on niin puuduttavaa työtä...että pakoilen vielä pienen hetken.
Olen tänä aamuna jo ehtinyt sorvailla ainakin vartin nitojan mekanismin kanssa, kunnes UPM totesi, että joutaa kaatopaikalle koko räyskä.

Palaan asioihin - jos niitä nyt mitään tässä kehittyy - myöhemmin päivällä.

**

-jatkoa ruokapaussilla-

Kalakeitto jäähtyy tuossa lähettyvillä, olen ryhtynyt tunnollisesti työhöni. Sata ja yksi asiaa pitäisi tehdä ja toimittaa, yritän saada niitä jonkinlaiseen marssijärjestykseen. Kompuutterin kylki on täynnä post-it-lappuja, pöydällä on kasoittain papereita klemmareilla toisiinsa pakattuina, posti avaamattomana. Murehdin koko ajan, mitä olenkaan mahtanut unohtaa.

Eilen kotosalla, kotihommissani, pohdiskelin taas kerran miksi ja kenelle oikeastaan bloggaan? Kirjahyllyssäni on jo pitkään ollut kaunis käsinsidottu kirja, jonka hraHakkarainen kerran jostain minulle toi - miksi en kirjoita siihen.
Pohdin onko minulla vielä jotain annettavaa tähän virtuaalimaailmaan, vai olenko jo saanut oman osani - voinko siirtyä taas takaisin perinteisiin päiväkirjoihin?
Tämä on melkein yhtä olennainen osa työpäiviäni kuin kahvikupillinen. Tämä on minun tupakkataukoni, juorunurkkani, jonka miesvaltaisessa työyhteisössä välttämättä tarvitsen.

*

Uskomatonta - ollaan jo melkein huhtikuun puolivälissä!
Isosiskolla on eskaria jäljellä enää pieni hytkäys, Isoveljen toinen kouluvuosi on loppusuorallaan. Leikin maailma on Isosiskolle vielä kovin tärkeä, viime päivinä kimuli on illansuussa valittanut: "äiti, sun täytyy soittaa päiväkodin johtajalle. Eskaritädit kiusaa mua: mun täytyy tehdä kaikkia tehtäviä, ikinä ei ehdi leikkiä!" Ikään kuin hän todella ymmärtäisi, että kohta leikin maailma jää taka-alalle, että leikit muuttuvat toisenlaisiksi.