verstaalla normaali alkuvuoden työntäyteinen päivä - sähköposteja, nakutteluja, Hanskamies.
Takana ihan normaali alkuvuoden viikonloppu, lomanjälkeisellä pakonomaisella stressillä maustettuna. Viikonlopun muutamaan tuntiin pitäisi saada ahdettua vielä kerran kaikki se hauska mitä lomalla ehti tehdä joka päivä tai ainakin kerran lomassa. Pah! mokomalle laatuaika-ajattelulle.

Viikonloppuun mahtui kaksi elähdyttävää-sykähdyttävää-ilostuttavaa-voimaannuttavaa asiaa.
Asia1: HraHakkaraisen sisko on tulossa lapsineen vajaan kuukauden päästä viikoksi Suomeen. Viimeksi tapasimme ulkomaanserkkuja liki kaksi ja puoli vuotta sitten, eikä aivan iloisissa merkeissä. Justiinsa kuusi vuotta täyttänyt serkkutyttö on kuulemma nyt jo pakannut matkalaukkunsa ja pistänyt talteen jonkun ekstrahyvän pullan matkaevääksi. Iso- ja isoisovanhemmat ovat luonnollisesti aivan haltioissaan: (iso)mamma ja -pappa ovat kuulemma rasvanneet pulkkien jalaksia että lapset pääsevät pulkkamäkeen, mamma on alkanut leipoa varastoon ja hamstrata muutenkin ruokaa. Anoppilassa kalustetaan huoneita uusiksi.
Olen vilpittömän iloinen ja innoissani vieraista.
Jos kohta tätä kaahotusta voin hitusen ulkopuolisena vähän naureskellakin.
Ja surullinen siitä, että välimatkaa ei ole - kuten voisi kuvitella - puolen maapallon verran, vaan itseasiassa varsin lyhykäisen ja edullisen lentomatkan verrran. Miksi on niin vaikea tulla kylään edes kerran vuodessa? Miksi vastavierailulle ei kutsuta?
Hauskaa odotettavaa meillä joka tapauksessa!

Elähdyttävä-voimaannuttava-ilahduttava asia nro2 oli kirjailija-filosofi Torsti Lehtisen esitelmä jota viikonloppuna olimme yhdessä hraHakkaraisen kanssa kuuntelemassa.
Aihe kosketti ja puhutteli ja antoi ainakin itselleni uutta ajateltavaa, hraHakkarainen ei ollut aivan yhtä vakuuttunut - mutta sivistyneenä ihmisenä hänelle Lehtisen ajatusmaailma onkin entuudestaan tuttu. On aina yhtä elähdyttävää ja sykähdyttävää ravita sieluaan ja ajatteluaan. Liian helposti jään pyörimään normaaleja arjen ympyröitä ja unohdan kaikkinaisen sielun- ja mielenterveydellisen puuhastelun.
On myös elähdyttävää kuulla ja kuunnella syvästi asioita pohtineen ihmisen näkemyksiä - ja huomata vielä, että itse voi vilpittömästi olla samaa mieltä, jakaa nämä käsitykset, ehkä syventää omaansa.

Näiltä osin olen siis eläh-voimaantunut. Muilta osin kai tavallisen ryytynyt.
Pikkusisko oli psykopaattisen arviointinsa ensimmäisessä osassa perjantaina, minut suljettiin aneemiseen keittokomeroon natisevaan korituoliin pari vuotta vanhojen lehtien kanssa testin ajaksi. Loppuyhteenveto tulee aikanaan, mutta alustavien tietojen mukaan Pikkusisko on ikätasollaan. Toinen osa puolentoista viikon kuluttua.
Jotta en aivan paniikittomaan tilaan vaipuisi, voisin olla Pikkusiskosta huolissani seuraavasti:
1. ajoittainen karsastus varsinkin sivulle katsoessa
2. vatsa ja vessavaikeudet
3. epämääräiset kolotukset - toisinaan särkee päätä, joskus jalkoja, joskus siltä väliltä
4. huono ruokahalu
5. "mä en jaksa kävellä" valitukset.
6. keskittymätön /ymmärtämätön kuuntelu, kuuleeko se kunnolla?

Huomenissa herrakerhoa.
Sain viime viikon loppupuolella uuden virallisen ykkösedustusasun. Verstas on huolehtinut edustuspukeutumisestani varsin kiitettävästi, omistan nykyään
talkoopaidan
collarin
edustusasu mallia tavis
edustusasu mallia juhlava
kansitakki mallia talvinen, ei-virallinen
Pohdin ankarasti, olisiko syytä jättää vaikkapa collari tänne verstaan kaappiin - sen voisi näppärästi kiskaista niskaan, tai roikottaa vaikka tuolin selkämyksellä. Ihan vain kannatuksen vuoksi.
Pitääkin urkkia UPM:ltä, onko huomisessa herrakerhossa pukukoodi, vai saanko tulla omissa roitteissani.