kaikenlaista sitä ponnahtelee kofeiinin kyllästämissä aivoissa. Kuten että teinit toisinaan pelkällä ulkoisella olemuksellaan saavat sappikarvaat sanat nousemaan aikaihmisen suuhun. Sellainen lortti täälläkin vanuskelee nurkissa työelämäjaksolla vai mikäliekään nykyisessä peruskoulu-uudistuksen ravisuttelemassa oppivelvollisuusopinahjossa.
Nenäänsä kaivelee tuo ja pitää tuumaustaukoja vartin välein.
Enkä oikeastaan voi syyttää häntä siitä: jos isäukko hommaa lapselle paikan ja käskee viimesanoikseen ennen lähtöään, että älkää sitten kovin paljoa työtä teettäkö - niin on valtasuhteet kiemuralla jotenkin. Henk.koht. työharjoittelen (mitä siis teenkin parhaillani) mieluummin sellaisessa paikassa jonka olen itse valinnut kuin sellaisessa johon joku muu minut korvasta kiskoen raahaa.
Mutta siitä huolimatta: pikkuriikkinen ponnistelu kohti aikuismaailmaa saattaisi taata sen, että tulisi kohdelluksi kuin aikuinen. Esim. silmiinkatsominen ja jonkinasteinen jutustelu. Tai edes tervehys päivän aluksi.Tai yritys näyttää ahkeralta ja innokkaalta.
Ja taivas varjelkoon minua siltä, että sortuisin omieni elämää järjestelemään kovin ponnekkaasti!