verstaalla, päivä on piiiiiiitkä. Tulin töihin aikaisemmin kuin tavallisesti, aamu on mennyt hitaasti. Kylmä hiki kihoaa otsikkoon kun ajattelen että koko kauhulauma kiitää kotinurkissa vapaalla jalalla. Eikä yhtään lohduta se, että kansankynttilä Hakkarainen on lomalla.
Hän on nimittäin lomalla.
Ja antaa taatusti kauhukolmikon tehdä mitä ikinä mieleen juolahtaa, vailla minkäänlaista jämäkkää pedakoomillista otetta.
(esimerkki: Pikkusisko oli eilen pihalla hellemekossa, Isoveli pitkähihaisessa paidassa, pitkissä housuissa ja vielä varmuuden vuoksi takki päällä. Ei mitään järkeä!)

Tämä on kesä, jona kauhukolmikko syö meidät takavarikkoon. Kahdelle aterialle riittävästä, ulkonäöltään melko arveluttavasta nakkisopasta oli yhden aterian jälkeen jäljellä vain tuoksu, leivistä ei sitäkään.
Salaa olen helpottunut: pelkäsin että Pikkusisko haihtuu kesän aikana olemattomiin.

Kesän korvalla Kengu minussa herää:
”Sattui niin, että Kengu oli ollut sinä aamuna äidillisellä tuulella ja tuntenut tarvetta Laskea Esineitä, esimerkiksi monetko liivit Ruulla oli, montako saippuapalaa oli jäljellä ja montako puhdasta kohtaa oli Tikrun leukalapussa (kaksi). Hän oli lähettänyt Ruun ja Tikrun koko aamupäiväksi pois tekemästä pahojaan[...]” (A.A. Milne, Nalle Puh rakentaa talon. Suom. Kersti Juva)
Haluan häärätä keittiössä ja kokeilla tusinaa uutta, terveellistä (ja siksi arveluttavaa) reseptiä, haluan siivota ja järjestää ja luetteloida (kunhan ei tarvitsisi käyttää siihen aikaa!), haluan olla arkkiäitien arkkiäiti. Kunhan lapset ovat poissa tekemästä pahojaan.
(on oikeastaan aika hämmentävää huomata samaistuvansa Kenguun, joka on ihan statisti koko tarinassa!)

Keittiöremppa mielessäni olen perannut reseptihyllyjäni. Minulla on reilu puolentusinaa ihanaa keittokirjaa ja laatikollinen irtoreseptejä. Aina kun olen kenguisalla tuulella ja lapset tiessään, olen käynyt reseptikasan kimppuun, lukenut, pohtinut ja tutkaillut, liimannut parhaat reseptit hraHakkaraiselta kähveltämääni ruutuvihkoon ja rohkeasti heittänyt kaiken muun pois.
Ruutuvihko on jo melkein täynnä ja ihanan sekasotkuinen. Samalla sivulla on eturuokia ja pääruokia, kevätruokia ja talviruokia, suosikkeja ja sellaisia joita en ole ikinä kokeillut mutta jotka kuulostavat hyvältä. Joistakin resepteistä muistan vielä, kuinka olen kokeillut niitä ensimmäisen kerran. Yksi hyvä sienikeitto on vieläkin kateissa, mistäköhän se löytyy? Mietin, muistanko vielä vuoden päästä että grissini tarkoittaa leipätikkua ja teenköhän niitä koskaan?
Kesänkorvan Kengumeininkiin sopivat kaikki keitto- ja reseptikirjat, joissa ehdotetaan valmiita ruokalistoja ja ateriakokonaisuuksia, tulee tunnollinen ja kunnollinen olo kun niitä selailee.
Kun vielä toteuttaisi niitä käytännössä.

**

Päivän naurupläjäys: joku on eksynyt tänne hakusanalla ornitologi seura.
Hyvällä tuurilla erotan pääskysen harakasta.