ihmismieli on eriskummallinen.
Olen käynyt muutamassakin kenkäkaupassa sovittelemassa ihania kenkiä, potenut valinnanvaikeutta, päättänyt ostaa, jättää ostamatta ja ostaa taas - tiedättehän, ihan sitä tavallista jahkaamista.
Eilen päätin, että tänään kulkaa menen ostaapaukauttamaan ne popot, ylä- ja ala-osia, naamamaaleja ja kaikenlaista ihanaa sälää ja roipetta.
Joskus hyvin myöhään yöllä tajusin, että kaupat ovat lakossa. 
Siis myös ne kenkiä myyvät kaupat.
Mutta ei hätää  - näin pohdin sumuisissa aivoissani - voin kuitenkin mennä ostamaan ne naamamaalit ja säläroippeet.
Vaikka taitavat nekin kaupat kyllä lakkoilla.
Mutta ei hätää - jatkoivat sumuiset aivoni - jääpä sitten enemmän aikaa sovitella ala- ja yläosia.
Paitsi että..
No, kun kerran aikaa liikenee - tolkuttivat sumeat aivoni edelleen - voisin mennä etsimään uutta tyynyä ja sisutustarvikkeita. Siis kyllähän ihminen aina tarvitsee uusia tyynyjä.
Aamulla - edelleen aivotahmassa - ajattelin etten viitsi laittaa eväitä, vaan haen jotain matkan varrelta.
Paitsi että...
Vielä siinä vaiheessa kun järkevä puoleni työnsi omenaa veskaan, tolkuttivat ylikuormittuneet aivoni, että kannattaako sitä nyt kaikkea kassissaan roudata, eikö voisi hakea jostain marketista matkan varrella?

Vähän sama juttu, kun jos päättää viettää tipatonta tammikuuta tai jotain vastaavaa. Mitä ponnekkaammin itselleen yrittää väittää että elämä ilman sitä, tätä tai tuota turhaketta on ihan kätevää ja pätevää, sitä ponnekkaammin sisäinen murrosikäinen puhkeaa kapinoimaan ja alkaa tarvita juuri sitä, tätä ja tuota turhaketta.

Kysehän ei siis suinkaan ole siitä, etteivätkö rasittuneet aivoni käsittäisi kauppojen olevan kiinni, vaan siitä että kuriton murkkuni ei kykene hyväksymään käsitettä "mahdotonta". Kun nyt kerran olen päättänyt tarvita kenkiä, ylä- ja alaosia ja säläroipetta, on se saatava heti, vaikka se olisi mahdotonta.
Itse asiassa - lievästä lentopelosta huolimatta - päätin juuri tänään haluta matkustaa viikonloppulomalle Keski-Eurooppaan. Tai ehkä sittenkin Islantiin.
Minun on kertakaikkiaan pakko saada ostaa uusi olgalaukku, uudet kengät ja uusi pokkari ja lentää letkauttaa viikonlopuksi Saksaan lomalle. Tai sinne Islantiin. Tai ehkä jopa molempiin.
Saatan mennä marketin kautta lentokentälle.
Nyt HETI!

*

Isosisko yritti ymmärtää lakkoilun syvintä olemusta, ja minä yritin hatarasti sitä selittää.
Melkein yhdeksänvuotiaan järkeilyllä asia menee näin: "siis jos mä en siivoo mun huonetta enää ikinä, mä rupeen samaan viikkorahaa"
Arvatkaa, menikö läpi perustelu, että et varmalla saa viikkorahaa sillä että jätät tekemättä sen, mitä normaalistikin jätät tekemättä. Yritin vinkata, että kannattaisi ensin yrittää luoda neuvotteluyhteys ja perustella rahantarvetta ennen äärimmäisten keinojen käyttöönottoa.
Olemme pattitilanteessa.
Valtakunnansovittelija Hakkarainen oli tukehtua aamupuuroon ja nauruun. Isosisko meni pöydän alle mököttämään.