Pikkusisko sairasti eilen.
Vein kimulin aamulla päivähoitoon, mutta matkalla hänelle tuli huono olo "päähän ja suuhun ja masuun". Koska olin viemässä myöhemmin päivällä Isosiskoa koululääkärin tarkastettavaksi, sanoin että soittavat päiväkodista jos typykkä on kovin kurja.
Soittivat.
Vein Isosiskon lääkärin ja kiisin puolijuoksua hakemaan Pikkusiskon kotiin potemaan. Pikkusisko makasi oikosenaan sohvalla täsmälleen yhtä kauan kuin Saukki ja Pikkuoravat kestivät - sen jälkeen hän yllättävästi toipui ja alkoi pitää parvekkeella kissakoulua Viirulle. Illalla piti päästä pyöräilemäänkin.

Tänä aamuna tauti meinasi saada jatkumon samalla minuutilla kun piti lähteä päiväkotiin.
Iloisesti aamupuuronsa syönyt ja reippaasti pukenut tyttö teki kamelianaiset eteisen lattialle: "mut äiti, enhän mä voi mennä kun mulla on huono olo!"

Poteminen aiheutti myös yllättävän biologisen löydön.
Siinä vaiheessa kun kimuli eilen vielä malttoi potea, hän ilmoitti yhtäkkiä: "äiti, mä tunnen mun munat. Ne on ihan tässä pinnassa!"
Rehellisesti sanottuna minulla ei ollut aavistustakaan että tyttäreni on lintu.
Ja jos kyse on niistä munista - minulla ei ollut aavistustakaan että tyttäreni tuntee moisen sanaston - saati siitä, että hän ei olekaan tyttö.

*

Perheemme todellinen jumaluusoppinut, Isosisko, pohdiskeli eräänä iltana "Miks sanotaan Taivaan Isä eikä Taivaan Äiti?"
Minulla ei ollut aavistustakaan.
Isosiskolla oli: "no ymmärräksä" (hyvin alentuvaan sävyyn) "ihan niin kuin on palomieskin. Vaikka se olis nainen. Ni ei me sanota Palonainen vaan palomies. Me on totuttu siihen että se on mies, se olis ihan hullua jos olis Palonainen tai Taivaan Äiti. Taivaan Isä kuulostaa paremmalta"
Olin pelkästään helpottunut siitä, että ongelma ratkesi näin helposti. Emmekä ajautuneet pohtimaan sitä, onko Jumalalla sukupuolta ja jos niin mikä.

Yritän kaikin voimin olla ajattelematta liian monimutkaisia teologisia kysymyksiä, ja suosittelen kenelle tahansa teologiasta kiinnostuneelle luettavaksi nimimerkin Fynn kirjoittaman kirjan "Setä Jumala, täällä Anna". Ihastuttavan originellia ajattelua, joka uppoaa tällaiseen arkikristittyyn kuin sormenpää nenään.
(laitoin sen tähän vain siksi, että muistaisin lainata sen taas pitkästä aikaa kirjastosta!)

*

Nälkäpäivän kunniaksi leivoimme eilen Yhteishyvän ohjeen mukaisesti avustuspakettileipiä. Raaka-aineina on siis käytetty periaatteessa sitä tavaraa, mitä löytyy kv-katastrofiavustuspaketeista. Pääsimme samalla juttelemaan siitä, kuinka vaikeaa on koota sopiva avustuspaketti, mitä kaikkea siinä täytyy ottaa huomioon ja millaista on ruuanlaitto jos on köyhä. Pohdimme myös, miksi Punaisen Ristin tunnus jossain onkin Punainen Puolikuu.
Lapset maistelivat kohteliaasti leipälättyjä ja porkkanamaissilevitettä - minulle maistui useampikin ja totesin, että ovat maukasta ja lisäksi varsin täyttävää tavaraa.

Nälkäpäiväteema innosti tytöt leikkimään "tosiköyhiä", Isosisko sekoitti taikinan, kaulitsi ja jauhotti leipäsiä, Pikkusisko puolestaan konusi astiakaapista kaikki mahdolliset kipposet ja kupposet ja ilmoitti puristavansa köyhille appelsiinimehua.
Leikki oli molemmille suurta iloa tuottava.

Minä puolestani muistelin menneitä aatteen vuosia (vilkutus Kurakummille!), ja ihmettelin miksen taaskaan "muistanut" ilmoittautua kerääjäksi, edes yhdeksi iltapäiväksi - siksi kai kun se ei ole sama kuin silloin, ja hyvä seura puuttuu (uusi vilkutus Kurakummille; nälkäinen lapsi syö vaikka Nälkäpäivätarroja, jos niikseen tulee!)

Mukavalta tuntui tarjota lapsille iltakaakaot Principles in Action -mukeista ja huokaista syvään siitä onnesta että saa olla turvassa, siitä että pöydässä on leipää.

Inhimillisyys - Tasapuolisuus  - Puolueettomuus - Riippumattomuus - Vapaaehtoisuus - Ykseys - Yleismaailmallisuus 
Humanity - Impartiality - Neutrality - Independence - Voluntary Service - Unity - Universality