taas se viikonloppu ehti mennä! Tällä hetkellä hatuttaa niin että hampaissa vihloo: viikonloput kun ovat vapaita vain nimellisesti. Sekä lauantaisin että sunnuntaisin on liki joka viikolle pientä (työ)keikantynkää, kumpaankaan ei varsinaisesti kulu aikaa kovin paljoa, mutta juuri sen verran että käytännössä koko viikonloppu on pilalla.

Olen koukuttunut kutomiseen - taitaa tämäkin olla näitä jokatalvisia ongelmiani. Sain valmiiksi Isosiskon puputossut, nyt puikoilla on huopatossut siskolle ja sukat itselle; sekosin niin pahasti että jopa investoin uusiin hienoihin bambupuikkoihin. Jos voisin valita, istuisin kotona heiluttelemassa tikkujani ja jahtaamassa kissaa, joka yrittää lutkuttaa langat sisuksiinsa.
Sen sijaan istun verstaalla haaveilemassa kutomisesta...

*

Ensi viikonloppuna isot ovat leirillä ja Pikkusisko on ilmoittanut mummille olevansa siellä: meillä on aikaa tonttutouhuille.
Tajusin tänään, että on syytä ruveta pohtimaan leirivarustuksia ja muutenkin valmistautua henkisesti napanuoran venymiseen. Toisaalta olen aivan varma siitä, että lapsilaumaan iskee enterorokko, sitä kun tuntuu olevan lähituttavapiirissä liikkeellä.

Tajusin tänään senkin, että tulevana viikonloppuna on jo eka adventti - ja Jaakkotonttu nukkuu yhä talviuntaan (tai itse asiassa kutoo sukkia kaiket illat...)

Eilen ensimmäistä kertaa moneen vuoteen - varmaan kymmeneen - sytytin kynttilän pöytään ihan muuten vain. Tuuli siihen malliin, että ennakoin sähkökatkosta.
Muksut alkavat olla niin isoja, että kynttilä saa olla rauhassa, eivätkä kissatkaan yrittäneet sitä haistella.
Niin se aika rientää.