kiitos kiltit ystävät kalliit toivotuksista ja rutistuksista. Ensipaniikin hälvettyä olin taas oma apaattinen itseni, eikä Isoveljenkään kunto sen kummemmaksi muuttunut.
Tänään on visiteerattu lääkärillä, oudon mutta jollain omituisella tavalla melkein mukavankin Galinakulakovan pakeilla. Silmätulehduksen pongasin itsekin tänä aamuna, ja sormenpäästä tiristetty veritippa paljasti jonkin muunkin tulehduksen jyllertävän lapsessa - jos kohta mitään muita merkkejä taudista ei ollutkaan. Antibiootit ärsyttävästi kaiken varalta ja loppuviikko koto-oleilua. (hiukan stressi painaa: pitäisi käydä edes vähän  verstaalla nakuttelemassa...) Poikanen itse on elämäänsä tyytyväinen, reitti lääkäriltä kotiin kulki sattumalta myös kirjaston kautta ja uutta luettavaa on pöytä väärällään. (myös äidillä)

Jonkinasteinen lääkäriyliannostus väikkyy nyt mökkiytyneen mieleni uumenissa. Tarhantäti kyseli tänään Pikkusiskon asioista ja olin vähällä ryhtyä selvittämään Isoveljeä hänelle. Yhteistuumin löysimme sentään oikean lapsen puheenaiheeksi ja totesimme, että niukasta ravinnonsaannista ja painonnoususta huolimatta Pikkusisko jaksaa, osaa ja kykenee pomottamaan päiväkodin muita lapsia aivan suvereenisti. Ja virtaa riittää muutenkin.
Isosisko pohdiskeli aamulla, miltä Vanjasedän parta mahtaa tuntua. Käskin kokeilla.
Veikkaisin että se on tytön omien sanojen mukaan "raahee".
Pikkusisko on ruvennut soittamaan ilmakitaraa (ja tanssimaan aina kun kuulee musiikkia)