sydän putosi polviin eilen illalla iltapesuilla. Olen viikkotolkulla maanisesti tuijottanut olkapäässä kasvavaa luomea, joka yhtäkkiä eilen illalla ilman mitään ennakkovaroitusta päätti puoliksi irrota. Verensyöksyä ja yleistä puistatusta, heikotusta myös hraHakkaraisen polvissa.
Aamun kuviot menivät uusiksi, kun lähdin lampsuttamaan terveyskeskukseen.
Pääsin hoitajalle, joka soitti lääkärille ja minä valuin kylmää hikeä ja tärisin. (Viimeksi kun minulta poistettiin luomi, sen paraneminen kesti yli kuukauden, ja sisälsi tikkien hoitoa, poistoa ja haavan ratkeilua moneen otteeseen tikkien poiston jälkeen. En ole bikinikelpoinen enää.)
(no en kyllä ollut ennen luomenpoistoakaan. Siitä pitää huolta jälkikasvux3, joista yksi tuli ulos varauloskäynnin kautta)
Hoitaja veti kumihanskat käteen, nitkutteli sadistisesti niveliään ja nyppäisi luomennuljakkeen irti yhdellä saumattoman tehokkaalla ja nopealla rytkäisyllä. Ei ehtinyt edes sattua.
Samaan hintaan hoitaja tarkisti ystävällisesti selkäni luomitilanteen ja totesi, että olen pilkullinen kuin lepardi mutta hyvällä tavalla.
Vajosin kiitollisuudesta melkein polvilleni ja hain lähikaupasta ylimakeat eväät tasaannuttamaan kokemaani shokkia.

Työrintamalta:
olen käynyt tihrustuslistan nyt kertaalleen läpi.
Olen poiminut sattumat sopasta.
Olen koonnut niistä listan.
ei huvita työnteko nyt.

Kotirintamalta:
Isoveli purnasi taas eilen läksyjään. Viime vuonna noussut matikkainto on jäänyt epämatemaattisten perintötekijöiden jalkoihin, laskeminen sujuu hartiavoimin.
Kaverinsa soitti ja pyysi leikkimään.
Matikantehtävät tulivat tehdyiksi hetkisessä.
Ulkovaatteet hujahtivat päälle hetkisessä. "Saako pelata tietsikkaa kans?"
Ja kun lupa oli myönnetty, punaposki hihkaisi ovisuusta: "kiitos äiti ja isä, te ootte niin kivoja"
Pojan mentyä totesimme hraHakkaraisen kanssa, että täytyy ottaa kaikki ilo irti näistä vilpittömistä kiitoksista, joskus lähitulevaisuudessa kiitos kuullaan ehkä vain toisenlaisten sanojen yhteydessä.

Odottamaton jalouden puuska iski minuun, otin tytöt mukaan viikon isolle kauppareissulle ja jätin HraHakkaraisen urakoimaan essee-tehtäviensä kanssa.
Miten se jaksaakin: työtä kahdessa, kohta kolmessa, eri paikassa ja opiskelut päälle?

**

Täytyy kai taas työllistää itseänsä.