ihan kohta nostan ahterini tästä tuolista ja laapustan keittiöön tekemään kaikenlaisia keittelyhommia. Mutta en ihan vielä.
Tänään pitkästä aikaa verstaalla iltavuoro: käyn kokoustamassa yhden laumallisen illansuussa, ja Piällysmiähen järkevästä ehdotuksesta menen töihin vasta illaksi. Mitäpä sitä kahta reissua tekemään.

Serkut sitten tulivat eilen.
Lastenhuoneessa viriteltiin koko ilta erilaisia leikkejä. Isoveli ja Serkkupoika 5 v leikkivät formuloilla, Isosisko kävi vähän tanssahtelemassa, muuten kimulit kaikki yhdessä (Isosisko, Pikkusisko ja Serkkutyttö 3v) piirsivät ja leikkivät prinsessoilla ja tanssivat. Ihmeen sopuisasti ja rauhallisesti: viime kohtaamisesta kolme vuotta. Pikkusisko oli silloin vielä kyydissäni, hädin tuskin näkyvänä kumpuna.
Kävi kuten arvelin: sisarukset lähtivät omille teilleen ja jättivät minut koko lauman kanssa kotiin - onneksi hälyttivät ennen lähtöään anopin apusalle. Siinäpä sitten yritimme arvailla pienten ihmisten selityksiä - tiedättehän - lapset puhuvat mitä tahansa kieltä epäselvästi, ja kun he puhuvat epäselvästi ja vahvalla aksentilla kieltä, jota olet pitänyt äidinkielenäsi useita vuosia, iskee pieni epäilyksen kauhistus. Ilmeinen ymmärryskyvyttömyytemme ei näyttänyt heitä häiritsevän. Omistani huomasin taas kerran lapsen ihmeellisen joustavuuden, ja sen, kuinka elävä elämä kouluttaa. Monikulttuurisen päiväkodin ja koulun kasvatteina he ovat tottuneet erilaisiin suomenkieliin ja huomasin, että aivan vaistomaisesti kumpainenkin iso osasi käyttää yhdestä asiasta vähintään kahta eri ilmaisutapaa. Isosisko vielä huitoi käsillä perään. ("ota sä tää nalle, haluatko sä tän nallen, tää nalle on sulle") Isoveli totesi illan päätteeksi: "mä luulin että ne puhuu enemmän niinku me, mutta ei se haitannut"
Hauskoja epäymmärryksiäkin tuli - serkuille oli ilmeisesti vähän epäselvää, mitä tarkoittaa "äiti". Heillä on tietysti äiti, jota kutsutaan äidiksi, mutta ilmeisesti he ovat olettaneet että "äiti" on ihmisen nimi. Niinpä he kutsuivat minuakin äidiksi. Ja odotukset olivat korkealla, kun odotettiin "muumia", onneksi mummi kelpasi ihan yhtä hyvin. Enkä minä ilman tulkkia tajunnut millään, mitä tarkoittaa "böönehm" - tyhmä - päiväkotia tietty!
Ilta oli levollinen - outoa. Yleensä kun talossa on sama määrä muksuja, on vauhtikin melkoinen. Väsymys ja kulttuurishokki yhdistettynä positiiviseen uteliaisuuteen saa ihmeitä aikaan.
Isosisko veti odotetut stressihepulit kun serkut lähtivät omaan yöpymispaikkaansa, muuten ilta oli kepeä ja leppeä.

Jahas, keittiöön mars!

**
edit 12.00
Olen piensiivonnut, laittanut laumalleni ruuan iltapäiväksi ja päiväkahvitellut. Oli oikein päiväkahviseuraakin (*vilkutus pomppivalle sovinistille o/ *). Nyt sitten pitäisi syödä ja hinautua kaupan kautta verstaalle veistelemään.
On niin tehokas ja itsetyytyväinen olo, vaikka fuskasinkin kaikissa mahdollisissa nurkissa.

**
edit 14.40
Verstaalla. Olen keittänyt yhden termarillisen kahvia valmiiksi yläkerran kokousta varten. Nyt pitäisi ladata keitin alakerran neukkarin kokousta varten. Minusta on siis tulossa kokousemäntä! Muuta tekemistä tänään ei olekaan. Pienet nakuttelut, vähän hanskamiehen materiaalin plarausta, mutta enimmäkseen vain oleilua. Ja tietysti kokoukseen valmistautumista.
Ja OHO! Ensimmäinen ei-asiakas tuli sisään, vain jutustelemaan. Kyllä kannattaa olla tällaisella paikalla. Hauska setänen, joka selitti että heillä on tässä talossa kaupunkiasunto. "Kätevää, omassa maassa ja omalla kielellä, mutta on niin paljon mukavampaa kuin kotona."