yleistä härdelliä verstaalla tänään: pitäisi saada pyöreät palikat neliskanttisiin aukkoihin ja parituhatta takamusta tuhannelle varattuun tilaan. Vaatii sellaisia matemaattisia ja goemetrisiä ponnistuksia, joita humanistilla ei ole - edes piilevinä kykyinä.

*

Seitsemän vuotta sitten...
tulin äidiksi toisen kerran.
Muistan miten pienen nenä oli nykeröllään kuin pikkuriikkisellä noitaeukolla, ja tukkansa sivuilta kokonaan poiskulunut. Kävin pyöräilemässä pitkin kevättä siinä toivossa että synnytys käynnistyisi. Käynnistyi vain hiustenlähtö.
Isosisko sai tänä aamuna lahjaksi pyöräänsä turvaistuimen nukkea varten ja tamagotchin (arvatkaa miltä tuntuu niellä periaatteensa karvas kalkki! Kitkerältä.) ja isältään äänikirjan. Lahjat todettiin ihaniksi ja kimuli hehkutti "tää on mun elämän onnellisin päivä, nään on kaikkein parhaat lahjat!"
Menin vessaan aamutouhuilleni, kampaamaan ja piirtämään silmiä päähäni. Kun tulin ulos, riehui eteisessä pitkätukkainen aamok: "tää on mun elämän kamalin päivä ja nää lahjat on ihan tyhmiä, heitän ne heti roskikseen!" Tamagotchi ei ollut totellut pienten sormien komentoja.
Varium et mutabile est semper femina!
...nimittäin noin kahden minuutin päästä päivä oli taas maailman paras.

Saapa nähdä millaisissa tunnelmissa päivä päättyy, siihen on ladattu niin suuria odotuksia!