eipä olisi etukäteen kannattaut tätä melkein jo mennyttä viikkoa miksikään terveysviikoksi nimetä. Jotenkin kuvittelin että ollaan niin terveydessä kiinni, kun käymme hammaslääkärissä, neuvolassa ja vaikka missä. Ja höpöhöpö sanon ma.
Tiistaina paikattiin Isosiskon leuka.
Perjantaina tuli Isoveli koulusta laastaroituna: oli sahannut veistossa sormeensa.  Ja ope oli saanut aikaan kyseenalaisen ennätyksen: viisi sormeen sahannutta yhdellä oppitunnilla. Täytyy meinaan olla kovat hermot kaverilla.
Ja ei kahta ilman kolmatta: liukastuin tänään töistä tullessa. Liian suuri tilannenopeus kiiltäväksi auratussa kurvissa. Käpälä on nyt kantositeessä ja sitä särkee, juilii ja kolottaa. Lääkäri määräsi yöksi kotilepoon, aamulla kuville ja sitä myötä tarvittaviin jatkotoimenpiteisiin.
Saapa nähdä.
Tällä hetkellä käpälä ei mielellään liiku, ja liikkumattomanakin se on jumalattoman hankala. Vaikea uskoa että olisin maanantaiksi työkuntoinen. Vaikka onnistuuhan tämä koneen kanssa sorhaaminen näköjään ei-työkäpälälläkin.

Kannatti sitten näin pitkälle tämä ylenmääräinen hyvää hyvyyttään viikonlopputyöskentely.

 

ps.
minulle selvisi kisää paikannimiä naperoiden koulumatkan varrelta: Elämän-ja-kuolemanmäki. Luulen että rupean saattamaan ne kouluun kädestä pitäen.