Aloin lukea Colin Beavanin Ekovuosi Manhattanilla. Olen vasta alkumetreillä: mitä voi yksi ihminen tehdä ilmastonmuutoksen hillitseminen, voiko kaupunkilainen minimoida hiilijalanjälkensä?
Kiehtovia kysymyksiä: kumpi onpi pahempi muovikassi vaiko paperikassi? Miksei kukaan tiedä oikeaa vastausta? Onko suurempi paha ottaa muovikassi, jonka jäljet johtavat öljyntuotantoon vaiko paperikassi, jonka valmistaminen kaataa kasvavalla vauhdilla metsää? Onko monikäyttöinen puuvillakassikaan sen parempi vaihtoehto?
Miten voi arvioida tekojensa ekologisuutta?

Vähän samanlaisia päänsisäisiä keskusteluja käyn joskus itsekseni: kumpi on pahempi - ostaa luomu-lentotomaattia (joka on tylsän makuista) vaiko ostaa suhteellisen lähellä tuotettua kasvihuonetomaattia (joka maistuu suomalaiselle suulle) - kumman päästöt ovat suuremmat? Tai pienemmät?
Ja entä jos tähän otetaan mukaan terveellisyysfaktori: onko luomu merkittävästi paljon terveellisempää kuin riisto? Pitäisikö ekohenkisesti syödä vain lähilanttuja?
Entä taloudellisesti: eko-reilu-luomu on aika usein merkittävästi kalliimpaa - jos minulla on varattuna x määrä rahaa viikon rehupuoleen, pitäisikö eko-reilu-luomun hengessä ostaa yksi luomutuotettu lähilanttu, joka todennäköisesti jäisi syömättä, vai voinko investoida saman rahan kahteenkymmeneen lentorahtina tuotuun riisto-omenaan, jotka tulevat syödyksi ja joiden terveysvaikutukset siis omaksi hyödyksi?
Eko vai ego?

Kun tähän ympätään vielä sekaan ruokapoliittiset näkemykset erilaisten ruokavalioiden oikeellisuudesta ja terveysvaikutuksista, alkaa huimata.
Jonain päivänä vielä sekoan jonkin kasvottoman supermarketin heviosastolla ja alan jonglöörata kasvihuonetomaateilla.
Tai heitellä omppuja ympärilleni.
Siihen asti kuumentelen aivojani näillä ajatuksilla.